torstai 13. kesäkuuta 2013

Kohta seitsemän viikkoa takana ja pari viikkoa töitä

Viikko kuusi

Viisi viikkoa sairaslomalla meni lopulta yllättävän nopeasti ja paluu töihin koitti maanantaina 3.6. Viime viikolla oli toinen fysioterapiakäynti, jossa käytiin läpi uusia liikkeitä ja polven liikkuvuutta. Jumppaliikkeitä on nyt 16 erilaista 3*25 sarjoilla 4 kg painoilla, osa vastuskuminauhoilla, tunti kuntopyörää ja vesjuoksua niin paljon kuin ehtii. Töiden alettua jumppaohjelman suorittaminen onkin melko haasteellista. Yksi täysi setti menee nyt noin kahdessa tunnissa kun on saanut optimoitua liikkeiden järjestystä, mutta vesijuoksu on jäänyt kokonaan käymättä tällä viikolla. Toisaalta pihalle tuli tilattua pari kuutiota kivituhkaa jota olen kärrännyt ja lapioinut pitkin viikkoa, eli olkoon se nyt osa kuntoutusta tällä viikolla. Jännää miten kottikärryillä hiekan kuskaaminen saa painajaismaisia piirteitä kun kuorma kallistuu epätasaisella alustalla ja heikko polvi kompensoi kömpelösti äärirajoilla.

Polvi taipuu suoraksi, mutta ei yliojennu vielä kunnolla. Oikeassa laidassa polven tuntumassa on lihasryhmä, josta osa on ilmeisesti vaurioitunut kaatumisen yhteydessä. Tästä johtuvat aina ajoittain ulkosyrjällä tuntuvat kivut ja varsinkin treenin jälkeen huomaa että jotain on pielessä. Mahdolliset repeämän aiheuttamat lihaksen arpikudosket pitäisi jumppailla pois, jotta vaivasta päästään ja saadaan liikkuvuutta lisää ja oikeat liikeradat kävelyyn. Taivutus menee 135 asteeseen ja tavoite seuraavaan kertaan 145 astetta ja yliojennus.

Liikkuminen on nopeutunut huomattavasti ja välillä tulee tehtyä vaistomaisia ja uhkarohkeita liikkeitä, esim bussille juoksu on käynyt lähellä, joka on siis vielä ehdottoman kiellettyä. Vammoilta ollaan vältytty ja ensi viikolla saa virallisen luvan pyöräillä ulkona.

Viikko seitsemän

Kolmas fysioterapia käynti oli tänään, eli tätä kirjoittaessa. Polvi yliojentuu nyt melko hyvin, mutta koukkuun menee 137 astetta, eli ei ihan päästy 145 asteen tavoitteeseen. Syynä edelleen ulkosyrjän kipu. Se tutkittiin tänään leikanneen ortopedin kanssa. Aluksi pähkäiltiin että oliskos se kierukkaperkele mennyt säpäleiksi (kottikärrykikkailu kävi mielessä), mutta testien jälkeen se tuntui kuitenkin hyvältä. Painelemalla haettiin ongelman lähdettä ja kas, kun tarpeeksi painaa löytyi se perkelenappi, kohta jota painamalla tulee spontaani kirosana.

On muuten samassa kohdassa jossa on se ns. "taikanappi" kun lapsille opetetaan laskettelun alkeita, eli kun taikanappia painaa, niin aura kääntyy. Näen jo itseni etelän laskettelukeskuksessa opettamassa junioreita laskemisen ihmeellisen maailmaan. "Kun tästä painaa niin aura PERKELE kääntyy." Letka seuraa perässä ja käännös vasempaan smurffiäänillä pelkeleellä höystettynä.

Joo, eli titaaniankkurin väliin on jäänyt osa jotain lihasta ja jännettä tai ankkurin laita painaa jännettä/lihasta. Kun sinne tulee liikkeiden mukana painetta, syntyy tilanne jossa tulee pieniä vammoja, kiristystä jne. Melko kivuliasta ja rajoittaa osaa uusista kuntoutusliikkeistä jota tehdään salilaitteilla. Pientä setbäkkiä.

No, mitä sille voi tehdä? Sehän voidaan leikata, pikkujuttu, tähystys jossa katsotaan polven tilanne, hiotaan tai poistetaan titaaniosa mikäli uusi jänne on tarpeeksi kiinnittynyt ja näin tilanne on kunnossa. Aika paska fiilis. Elokuuhun mennessä pitäis jo pystyä lenkkeilemään, mutta edessä saattaakin olla uusi tähystysleikkaus ja sen myötä taas turvotusta, klenkkaamista, sairaslomaa. Näitä ei kovin usein käy. No ei ni, ei käy niitä selkäydinpuudutuksen komplikaatioitakaan. Mähän saan tässä nyt sitten vakuutusrahoilla ihan koko rahan edestä. Uusi leikkaus ei nyt kuitenkaan ole vielä täysin varma, joten toivotaan että siltä vältytään.


Nyt jotain kivaa ettei ihan mene synkistelyksi: Mikko Alatalo talvilomalla





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti