Lennot alpeille varattu ja lisää takapakkia

Katseltiin reissuja alpeille ja todettiin että ne lennot on nyt vaan varattava jos haluaa hiihtolomaviikolla päästä jonnekin edes jollain tasolla siedettävin hinnoin. Müncheniin on siis lennot hankittu, lopullista paikkaa ja majoitusta vielä etsiskellään, aika täyttä näyttäisi olevan. Tosin joka päivä tilanne vaihtuu paikoittain kun tulee peruutuksia.

Fiilistä tosin laskee se, etten todellakaan vielä tiedä pystynkö laskemaan ensi kaudella. Harjoittelu ei suju oikein mitenkään, jos kuminauhajumppaa ei lasketa. Rapuissa kävely molempiin suuntiin on tuskallista. Bussiin en pääse kiipeämään leikatulla jalalla, vaan sinne mennään askel kerrallaan tervettä jalkaa käyttäen. Juoksuaskelia ei voi edes enää yrittää. Kipu on polvilumpion alla sekä sen ylä- ja alapuolella. Juttelin uudestaan fyssarin kanssa tänään ja kun kerroin tilanteen hän varasi saman tein ajan leikanneelle ortopedille. Sain ajan ensi tiistaille 3.9. Kyselin kauhuskenaarioista, mutta hän sanoi ettei nyt kannata puhelimitse arvailla.

Prrrrrrkl

Vaihtoehdot ovat nyt kuitenkin jotain tähän suuntaan, pahimmasta parhaimpaan:

1. Korjattu side mennyt poikki --> uusintaleikkaus myöhemmin. Palataan Via Dolorosan lähtöruutuun. (toisaalta samalla keikalla sais kaksi leikkausta vähän niinku yhdellä hinnalla. Ei naurata)
2. Kierukka mennyt paskaksi --> pienehkö leikkaus edessä
3. Patellajänne mennyt hajalle --> leikkaus? En tiedä
4. Patellajänne ja lihaskiinnikkeet tms. tulehtuneet --> kortisonipiikki ja peukut ylös
5. Lihakset surkastuneet tai ylirasitus --> harjoituksia kevennetään kunnes tilanne rauhoittuu

Mitä tähän nyt sanois. Voi veljet. Heinäkuun puolessa välissä kävin lenkillä, nyt kävelykin tekee taas kipeää. Taidan mennä vesijuoksemaan, se on sen verran kivaa että tulee paremmalle tuulelle.

Huhuu, onko täällä ketään?

Vastaavia blogeja kun olen lukenut olen huomannut saman mitä nyt minunkin blogipäivittämisessä on käynyt. Heti kun polvi alkaa olemaan siinä kunnossa että se ei päivittäistä arkea kovin pahasti häiritse, muut kiireet vie mennessään ja blogi jää autioksi. Samalla vaanii vaara kuntoutusohjelman laiminlyönnissä...

Tämä on ehkä lohduttavaa tietoa niille, jotka ovat vastaavaan operaatioon menossa. Eli noin kuuden viikon jälkeen operaatiosta arkiaskareista selviää ilman suurempia ongelmia ja särkyjä.

Viime kirjoituksessa mainittu titaaniankkurin alle jäänyt lihas tms. on ollut parempi ja saattaa olla että se ongelma on voitettu eikä uutta operaatiota tämän osalta tarvita.


Kuluneiden viikon yhteenveto polven kuntoutukseen liittyen:

Heinäkuun puolessa välissä oli viimeinen ohjattu fysiokäynti ja pienimuotoinen testi polven kestävyydestä. Liikkuvuus todettiin hyväksi, eli täysi liikkuvuus suoraksi ja koukkuun, ainakin käsillä auttaen.
Testissä käytiin läpi seuraavat:
Tasahyppely, askelhyppy, siksak juoksu narutikkaiden yli eteenpäin ja takaperin (narutikkaat oli tietty lattialla, eivät roikkuneet katossa), takaperin juoksu, etuperin juoksu pienillä pyrähdyksillä, salilaitteissa maksimipainoilla jalkojen testi (paljon lähtee ja onko molemmat jalat yhtä vahvoja) x-hyppelyä, ristisaskeljuoksu ja erilaiset yhdellä jalalla suoritettavat hyppelyt. Kaikki sujui hyvin ja sain luvan aloittaa lenkkeilyn 16.7.2013.

Näihin hyviin suorituksiin auttoi epäilemättä Himoksen Jysärifestareilla tehty treeni, eli tasajalkahyppely 90-luvun kuumimpien dance-esiintyjien tahtiin, noin 4 tuntia putkeen, kaksi iltaa peräkkäin. Yllätyin itsekkin miten esim. 2unlimited sai esiintyessään koko paikalla olleen yleisön lähes hysteeriseksi. Tähän voisi nuorekkaasti todeta OMG ja LOL. Samalla tuli todettua että ihan paras terä festarikestävyydestä on jo takanapäin, tai sitten voin vedota siihen että varoin rikkomasta polvea.

Tuon edellämainitun polvitestin jälkeen aloittelin kesäloman toista jaksoa ja siihen se treenaaminenkin hetkeksi loppui. En tiedä johtuiko siitä vai mistä, mutta nyt polvi onkin sitten viime viikot ollut jälleen melko huono. Se ei kestä lenkkeilyä alkuunkaan ja portaissa käveleminen on taas tuskallista sekä ylös- että alas mentäessä. Olin tänään yhteydessä fyssariin ja sanoi että jos sille ei mitään ihmeempää ole sattunut, niin tuskin on hajonnut uudestaan. Nyt kuitenkin hyppiminen, lenkkeily ja rapuissa ripeä juoksu on pari viikkoa kielletty. Palattiin kaksi treeniohjelmaa takaisinpäin, eli nyt pitäisi tehdä päivittäin pari tuntia voimatreeniä ja sitten pikkuhiljaa kokeilla hyppelyä parin viikon päästä. Takapakkia. Samalla pitäisi varata ensi kauden alppireissu, mutta nyt ajatus rinteeseen palaamisesta tuntuu kovin kaukaiselta. Via dolorosa, näinhän siinä ensimmäisessä fysiotapaamisessa
sanottiin.


No, ei tämä mun Via Dolorosa ole hankala ollut. Kaukana siitä. Itse asiassa tämä kevät ja kesä on ollut reissaamisen suhteen aktiivisin vähään aikaan. Berliini - Budapest - Himos/Jysärit - Kemiö/Saaristo - Mallorca - Mummotunneli- muutama kierros golfia. Mahtava kesä tähän mennessä siis.

Polven kannalta vaaratilanteita:
Budapest - Szimpla kert, ei ongelmia
Himos/Jysärit - tasajalkahyppely, check, ei ongelmia, Dr. Alban - ongelmia (hänellä, ei minulla)
Saaristo - Rantautumisen yhteydessä hyppy laiturille köyden kanssa, ei ongelmia
Mallorca - flipflop frenzy, eli kusiluikkareilla pitkin saarta paahtavassa helteessä, mahdollinen ongelma, huono kenkä huonompi jalka?
Mummotunneli - aina ongelmallinen. Taisin nähdä muutaman vesijuoksuradalla vastaantulleen "nuorukaisen". Ei kuitenkaan mitään kaatumista tms. polven kanssa.

Blogin alussa ruonoilin:

Syksyllä taas klenkka liitää,

pitkin lenkkipolkuja kiitää.

No, ei välttämättä liidä eikä kiidä. Toisaalta syksykään ei ole vielä täällä. Nyt pari viikkoa taas pelkkää jalkatreeniä kuminauhojen ja nilkkapainojen kanssa, kuntopyörää. Kyllä se tästä. Vielä on kesää jäljellä ja rapukausi kuumimmillaan. Rapu säpäleiks ja skåne akvavit tuulensuojaan.