Pitkästä aikaa pieni blogipäivitys. Työ ja kuntoutusharjoitukset ovat vieneet kaiken ajan, joten päivityksille ei oikein ole löytynyt aikaa. Nyt sateisena lauantaina, kivan kaatosateessa tehdyn lenkin jälkeen on hyvä hetki kirjoittaa kuluneen jakson polvikuulumiset.
Kortisonin punaisena
3.9 saadun kortisonin jälkeinen päivä oli mielenkiintoinen. Kun hain lapset sain kuulla: "iskä on palanut auringossa" kommentteja. Ihmettelin, mutta kun katsoin itseäni peilistä näin syyn kommenteille. Olin todella punainen. Otin paidan pois ja totesin että koko yläkroppa oli niinikään punainen. Soitin varmuuden vuoksi hoitolaitokseen ja pyysivät minua viipymättä paikalle. Sain kyydin lääkärille ja paikalla selvisi että yliherkkyysreaktio on melko tyypillinen tuolle koktailille jonka sain. Pari antihistamiinia ja kotiin.
Kävin illalla vesijuoksussa ja sain osakseni hieman tuijottelua. "Kortisoninpunainen" yläkroppani oli kieltämättä hieman oudon näköinen. Vedin vesijuoksurataa tottuneesti edes takaisin ja olin ylpeä vauhdistani, kunnes altaan vierellä äidin kanssa kävellyt lapsi kommentteineen toi fiiliksen takas maanpinnalle.
"Äiti mikä toi on?"
"Se on vesikävelyrata" (Omasta mielestäni juoksin vedessä hyvää vauhtia ja radan nimi onkin vesijuoksu-rata, no nevermind)
"Miks toi setä on noin punainen ja mitä vesikävely on?"
" Se on vammaisille tarkoitettu uimarata, niillä on katso selässä tuollaiset kellukkeet ettei ne huku. Ihmiset voi olla erivärisiä"
Että näin. Teki mieli puuttua keskusteluun ja sanoa ettei vesijuoksu yksinomaan ole vammaisille ja että kelluketta käytetään jotta vedessä voi juosta pystyasennossa, ei siksi ettei huku. Värini johtuu siitä että olen osallistunut useaan rapujuhlaan ja että käsieni tilalle on kasvamassa sakset jolla nipistelen ihmisiä. Siksi en pysty uimaan normaalisti.
Seuraavat kontrollit
17.9 oli seuraava polvitesti fysioterapeutin kanssa. Heti alkuun tehtiin pari testiä jonka jälkeen fyssari sanoi ettei testiä kannata vielä tehdä ollenkaan. Mitattiin reisilihaksen ympärysmitta ja se oli valitettavasti kutistunut selvästi, melkein samalle tasolle kun leikkauksen jälkeen. Käytännössä 3-4kk kuntoutus oli mennyt hukkaan tuon polvilumpiojänteen tulehduksen takia.
Sain uudet harjoitukset ja varattiin uusi kontrolliaika. Samalla todettiin että paluu urheiluun tulee siirtymään 2-4kk eli kuntoutuksesta tulee mahdollisesti jopa 10kk pituinen. Syö miestä, todella, mutta minkäs teet.
14.10 Kuukausi progressiivista salitreeniä jalkaprässillä ja uusi kontrolli. Voima oli palannut jalkaan aika hyvin, mutta jalan kontrolli on edelleen heikkoa ja yhtäjaksoinen juokseminen kielletty. Juoksuun voi palata kun seuraava testi menee hyvin:
Hypi terveelllä jalalla paikallaan noin 20sek, vaihda lennosta leikatulle jalalle. Yhden jalan hypyissä ei pidä olla eroa eikä kipua pidä tuntua. Kun kokeilin tuota testiä 14.10 terveeltä leikatulle jalalle vaihtaminen kävi käytännössä niin, että leikatulla jalalla ei onnistunut hyppiminen ollenkaan. Lisää treeniä siis. Sovittiin että kokeilemme polvitestiä (joka alkujaan piti tehdä elo-syyskuun vaihteessa) joulukuun alussa. Jos tuolloin menee läpi niin urheiluun voi palata pikkuhiljaa.
Treeninä:
Paikallaan hyppelyä, tasapainolautaa, kuntopyörää, portaissa kävelyä, vesijuoksua, jalkaprässiä, 4 erilaista kuminauha-harjoitetta. Yhden jalan kyykkyjä. Nilkkapainojen kanssa erilaisia nostoja. Näiden lisäksi kävelylenkkejä johon sisällytetään sivuhyppyjä sekä 5*30sek-1min hölkkää.
Liikkuvuus- ja jalan kontrolliharjotteita 3-4 kertaa viikossa, näiden välissä kuntopyörää ja vesijuoksua. Käytännössä treeniä siis 7 kertaa viikossa...
Lenkkeily alkaa
2.11 Tänään kävin 5km kävelylenkillä ja sain juostua ensimmäisen yhtäjaksoisen kilometrin sitten maaliskuun! Kuukausi aikaa päästä lenkkeilyssä siihen että noin 20min yhtäjaksoinen hölkkä onnistuu. Näin se homma taas etenee. Pitkä on matka, mutta maalilinja häämöttää.
Tulevan kauden laskut
Kyselin fyssarilta tulevan kauden laskuista. Laskettelua voi kokeilla ehkä joulukuussa, mutta kumpareikko, offari, puuteri, sohjoinen lumi on vältettävien listalla tulevan kauden. Söldenin offarit tai puuterilaskut jää siis ehkä väliin, mutta rinteissä saa mennä ja maisemista ja tunnelmasta pääsee nauttimaan lasten vauhdin mukana.
Tarvitsen myös uudet siteet suksiin ja selvittelin jos markkinoilla on siteitä jotka olisivat polven kannalta turvallisempia. Jenkeissä on kehitetty kneebinding niminen side joka tutkimusten mukaan vähentää selvästi eturistisiteen vammoja. Kävin läpi eri tutkimuksia ja kyselin myös asiantuntijoilta asiaa. Suurin etu kneebinding siteessä on että myös takaside kiertyy ja näin side laukeaa herkemmin kun kiertävää vääntöä tulee kaatumisen yhteydessä ja paino on edelleen suksen päällä. Kneebinding on melko kallis ja tuntuu jotenkin TV-shop tuotteelta...
Myös Rossignol on pari vuotta sitten tuonut markkinoille siteen jossa takaside kiertyy. (Rossignol FKS 140, 160, 180XXL) Tämähän on old-school tyyppinen side jollaisia oli Lookilla (ja rossignolilla) 80-90 luvuilla. Jo tuolloin kiertyvää takasidettä pidettiin jalkavammojen kannalta hyvänä, mutta muoti meni edelle ja nämä jäi ajan saatossa pois. Nyt näitä on kuitenkin tulossa taas markkinoille ja useat tutkimukset ovat osoittaneet että kiertyvä takaside todellakin jossain kaatumistilanteissa estää ristisidevammoja. Mene ja tiedä, mutta ehkä mentaalipuolella tuollaisen siteen hankinta olisi hyvä idea?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti