Selkeästi hyvä (media)päivä

Minusta on tullut oikeaoppinen kuivatukkainen vesijuoksija

Viimeviikot on ollut hieman tuskaisia koska polvessa jatkuvasti lisääntynyt kipu ja siitä johtuva liikuntarajoitus on kieltämättä stressannut. Olen helpottanut tilannetta käymällä vesijuoksussa. 

Aikaisemmin kirjoittelin vesijuoksun ihanuudesta ja radalla olevien iäkkäämpien "tosijuoksijoiden" aggressiivisuudesta jne. Ajattelin että mitä sitten jos nyt välillä menee vierekkäin tai vähän roiskii. 

MAMIL-middle aged man in lycra

Eilen minua alkoi todenteolla pännimään edessä hitaasti vierekkäin edennyt pari. Siinä juteltiin niitä näitä, ihmeteltiin kuinka leppoisaa vesijuoksu on jne. Kevään vesijuoksuista vauhtini radalla on kasvanut huomattavasti ja koska polven kuntoutus on tilanteessa jossa kaikki siihen liittyvä pännii, kärsivällisyys oli loppua. No, tai se loppui. Havahduin tilanteeseen jossa huomautin edessä meneville että juoksu sallittu vain peräkkäin. Sain osakseni hieman hämmentyneitä katseita ja kuulin heidän kommentoivan keskenään: "ihme tyyppi, ottais nyt ihan iisisti tai menis uimaradalle". Päivän ohjelmaan kuului myös matalassa päässä erilaista hyppelyä ja paikalla juoksemista. Lapsiaan uimakoulusta odottavia vanhempia tämä paikalla hyppelyni huvitti, minua ei niinkään. Siihen kun lisättiin vettä roiskivat kakarat jotka eivät selkeästi kunnioita kylttiä VESIJUOKSULLE VARATTU RATA, mitta alkoi täyttymään ihan tosissaan. Kamalaa, onko minusta tulossa keski-ikäinen äkäinen äijä joka pystyy vesijuoksun lisäksi vain pätemään pyöräilyssä päiväsaikaan kun työmatkapyöräilijät ovat toimistossa ja pyöräteillä liikkuvat vain mummot ja "mad-mamil."

Ortopedille

Vasta tänään aamulla tajuntaan hiipi ajatus, mitä jos se polvi on taas oikeasti mennyt rikki? Sama vastaanotto ja ortopedi kun 26.3 kun kävin keskustelemassa leikkauksesta. Tapasin odotustilassa kohtalontoverini ja ystäväni. Jälleen outo yhteensattuma. Vaihdettiin polvikuulumiset joka oli mukavaa, sen verran hermona olin siinä odotellessa, että ilman juttuseuraa olisin varmaan hajoillut totaalisesti.

Kutsu sisään, lyhyt intro tilanteesta ja tutkimuspöydälle. Seurasin hermostuneena ortopedin kasvoja ja koitin lukea jokaisesta kasvon liikkeestä ja ilmeestä että onko polvi kunnossa vai ei. Välillä ilme vakavoitui ja pulssini kiihtyi. Käännyin mahalleni, säihkädin, koska mahalla polvea ei ole kertaakaan vielä väännelty ja tutkittu. "Tää on tukeva ja hyvässä kunnossa" Euforiaa, riemua. 

Kivun aiheuttaa tälläkertaa ulkosyrjän puoleinen leikkausarpi joka on hieman paksuuntunut arpeutuessa. Tämä taas ärsyttää vieressä olevaa jännettä ja aiheuttaa treenaamisen yhteydessä tulehduksen. Tulehdus puolestaan aiheuttaa kipua ja kipu pientä kontrollin menettämistä josta seuraa taas klenkkaamista.

Tilanne otettiin haltuun kortisonipiikillä (Celestone). Koska mua on piikitetty vastaavalla aikaisemmin lonkkanivelen sisään, tiesin mitä tuleman pitää. Tämä on taas niitä kipuja joita ei ihan heti halua kokea uudestaan. Koska lonkkaan pistetty piikki oli kokoa 22 (ilmeisesti neulan pituus?) tämä neula näytti huomattavasti pienemmältä. (10cm?) Koska kuulin että kortisoni laitettaisiin arpeutuneen kudoksen ja vieressä olevan jänteen ympäristöön, huokaisin helpotuksesta koska oletin ettei neulaa runnota kovin syvälle. Voi poijat että olin väärässä, taas. Kysyin kuinka syvälle tuo tuikataan ja sain vastauksen pienen hymyn kera: "No niin pitkälle kun tässä riittää pituutta". Siitä sitten polvi koukkuun, piikki sisään ensin oikeaan kohtaan ja sitten se varsinainen niitti, eli pientä edestakaisin sörkkimistä neulan kanssa ja kortisonin pumppausta oikeaan paikkaan. Homma ei kestä kauan, mutta se vihlova hetkellinen kipu on kyllä ihan rekisteröitävissä koko kropassa. 

Olin koko päivän ylikierroksilla osin ehkä kortisonista, osin riemusta kun polvea ei nyt tarvitse leikata uudestaan. Tuo piikki aiheutti päivällä ja illalla pientä muljumista, eli rytmihäiriötuntemuksia tai sitten mun sydänkin heittää voltteja riemusta.

Selkeästi hyvä (Media)päivä

Tänään oli uutisoinnin kannalta merkittävä päivä. Julkkis-BB alkoi, es ja yolo! Niin ja Nokia myi luurit Microsoftille. Saa nähdä mihin tuo jälkimmäinen johtaa. Mielenkiintoista.

Julkkis BB-spektaakkeli. Hmm. Jos laittaisin ducklipsit ja silarit, nyppisin kulmakarvani viiruiksi, jalkaan hunks-farkut, Ed-Hardy paita ja ilmoittaisin seiskalle olevani retu glamourmalli olisinko tänään ollut matkalla taloon? Ei, mielummin mamil kuin BB-julkkis. :)