Lisää laskuja ja kohti Söldeniä

Peuramaa ja -12 astetta pakkasta

Talvi on ollut edelleen melko surkea, mutta siitäkin huolimatta on ollut pakko yrittää saada hieman laskuja alle ennen Söldenin reissua. Lauantaina 25.1 lapset autoon ja Peurmaalle. Pakkasessa monojen vääntäminen jalkaan aiheutti sellaisia vanhan ukkelin ääniä, tiedättehän sellaisia pieniä murahteluja ja ähkimistä kun yrittää laittaa kenkiä jalkaan.

Hetken päästä oltiinkin jo matkalla "huipulle" noin 50m korkeuteen. Pienoinen pettymys oli se että vain turistirinne oli auki emmekä päässeet vaeltamaan vuoristossa rinteestä toiseen. No, 35min laskun jälkeen kaikki oli niin jäässä että oli kaakon paikka. Tauon jälkeen takasin rinteeseen ja tunnin sahaamisen jälkeen oli pakko luovuttaa, kaikki oli jäässä eikä se yksi rinne oli jo niin nähty.

Eipä silti, sain taas vähän pientä tuntumaa ja hyvin se polvi pakkasessakin toimii. Kipuja on edelleen, mutta ne saattaa olla "kroonistuneita" eikä siinä mielessä "oikeita" kipuja.

Swinghill, paluu onnettomuuden lähteille

Lauantaina 8.2 koitti hetki palata rinteeseen jossa polvi vajaa vuosi sitten sanoi poks. Jälleen kerran sään haltijattaret eivät olleet ihan leppoisalla tuulella ja laskupäivä sujui osin kaatosateessa. "Onnettomuusmäen" laskeminen ei aiheuttanut niin suurta pelkoa kuin olin kuvitellut. Rinnettä on levennetty ja profiilia hieman korjattu joten se kohta jossa kaaduin oli nyt huomattavasti leveämpi ja tasaisempi. Uusi hissi oli hyvä ja vaikka emme olleet mäessä paria tuntia kauempaa tuli laskuja määrällisesti aika monta. Tulipahan kokeiltua kunnon muhjussa laskemista kovemmalla vauhdilla. Hyvin sujuu. Välillä niinkin hyvin että takaraivossa kaikui välillä ääni joka kehoitti hieman rauhoittumaan. Swinghillin takan loimussa oli mukava kuivatella ja nauttia uunituoreita pullia. Selkeästi paras paikka tässä uudellamaalla tähän lajiin.

Kohti Söldeniä

Laukut on lähestulkoon pakattu ja check-in on netin kautta suoritettu. Huomenna lauantaina 15.2 lento kohti Müncheniä ja sieltä vuokrabussilla Söldeniin. Reissu on jännittänyt koko perhettä tässä kuluneella viikolla ja välillä lapsetkin ovat jotenkin olleet huolissaan. Kyselevät kuinka pitkiä ja korkeita ne mäet olikaan? Kestääkö sun jalka? Pärjätäänkö me jyrkissä rinteissä? Perus matkakuumetta siis. Meidän porukka koostuu tänä vuonna hieman suuremmasta määrästä ja lähtijöitä on yli 20. Kaikki edellytykset siis hyvälle reissulle on olemassa. 

Kuumeesta puheen ollen kuluneella viikolla sensaatiohakuisia "sikainfluenssa tappaa"-uutisia tulee päivittäin. Tuo iltapäivälehtien "bodycount" uhrien määrästä menee jo ehkä vähän liioitteluksi. Jossain sanotaan että tauti on tappava ja tosi vaarallinen, toisaalla yritetään todistettuihin faktoihin perustuen rauhoitella että 98% influenssaan sairastuneista (oli se sitten sitä sikaa, A:ta tai B:tä) pärjää mainiosti ihan kotikonstein ja että tyypillisellä influenssakaudella siihen sairastuu noin 5-15%. No, pestään käsiä ja toivotaan ettei iske tähän reissuporukkaan ja säästyttäisiin myös ihan tavalliselta flunssalta ja vatsataudilta.

Huomenna lauantaina pitäisi siis Söldenin maisemissa korkata kuohuva ja aloittaa viikon nauttiminen rinteistö ja hyvästä seurasta. Toivotaan hyviä kelejä. Palaan ehkä reissun aikana tai reissun jälkeen viimeistään uusilla kuulumisilla.