Leikkauksen suunnittelua

Jokseenkin jännittynyt tunnelma aamulla kun ei tiennyt mitä odottaa leikkaavan ortopedin vastaanotolta. Aikaisemmat kokemukset erikoislääkäreiden osalta ovat vaihdelleet suuresti. Joskus olen saanut "haukkuja, tuhahteluja ja toruja" kun olen kysellyt "tyhmiä", joskus on jäänyt fiilis että olen vain häiriöksi ja turhaan viemässä kallisarvoista aikaa, minä maallinen mistään tietämätön luulosairas otus. Joskus kohdalle on osunut mitä mukavin ja asiantuntevin ihminen joka on hoitanut asiat tavalla josta on jäänyt todella mukava fiilis.

Ajoin autolla Helsingin keskustan parkkihalliin ja kepittelin noin 200m käytävää hisseille. Hissillä oli jonkinmoinen hässäkkä. Hissin edessä polki paikallaan turhautuneen näköinen stressaantunut konttorirottalauma ympärille hermostuneesti pälyillen. Lähestyin keppeineni laumaa ja kysyin mikä hätänä. "No hissit ei toimi. Pitäiskö tässä alkaa jotain rappusia koluamaan? Tästäkö maksetaan kallista parkkimaksua?"

Lauma hälveni käytävää pitkin takaisin parkkihallille päin ja lähdin perästä, koska hallista oli päästävä pian ulos että ehdin tapaamiseen. Juuri kun olin päässyt takaisin infoluukulle sieltä ilmoitettiin että nyt toimii. Eikun takaisin sama reitti. Tässä vaiheessa kipeä polvi ja kepit alkoivat taas todenteolla ärsyttämään. Mielessä hiipi ajatus että ehkä se huippuasiantuntija toteaa magneettikuvista jotain positiivista, kuten "Ei täällä mitään siteitä poikki ole, tää tulee ilman leikkausta kuntoon"

Minuuttia vaille vastaanotolla. Selässä oli menossa hikikarpaloiden massalähtö niskasta vyötärölle ulottuvalla pikamatkalla.

Ortopedi oli aivan huippu tyyppi. Todella mukava ja sai koko polvivamman ja sen korjaamisen tuntumaan todella vähäpätöiseltä rutiinijutulta. Magneettikuvista hän totesi vammat ja näytti miten eturistiside oli hajonnut kappaleiksi ja näkyi mössönä polven välissä. Muista vammoista hän sanoi että ovat loppujen lopuksi melko vähäisiä ja että kierukan vamma on pieni. Voin siis käyttää polvea normaali arjessa ilman keppejä ja aloittaa kuntopyöräilyn heti.  Kävimme läpi leikkauksen vaiheet katsomalla animaatiota joka oli havainnollinen ja selkeä. Lähtökohtaisesti homma tehdään ns. hamstring menetelmällä ja riippuen takareiden jänteiden vahvuudesta, otetaan yksi tai useampi pätkä josta uusi eturistiside tehdään. Suunnittelimme leikkausajankohtaa toiveitteni ja työtilanteeni mukaan ja varattiin ajankohta huhti-toukokuun vaihteeseen.

Tämän jälkeen kävimme läpi kuntoutusohjelmaa. Se aloitetaan huhtikuun alussa, noin kuukautta ennen leikkausta. Tarkoituksena on vahvistaa polven lihaksistoa mahdollisimman paljon ennen leikkausta (lähtökohta on jäätävän hyvä, mulla on ihan hullunhyvät jalkalihakset. :), mutta myös käydä läpi leikkauksen jälkeen tehtävät harjoitukset etukäteen. Näin pääsen testaamaan eri harjotteita ennen leikkausta ja tiedän hyvissä ajoin etukäteen mitä leikkauksen jälkeiset viikot ja kuukaudet tehdään. Ensimmäinen fysioterapiakäynti on ns. polviryhmä jossa on muita samaan operaatioon meneviä. Ihan huippua. Erittäin positiivinen kokemus siis. Luottavaisin mielin odotellaan.

Leffasunnuntai

Aamulla olin kerännyt sen verran rohkeutta ja polvikin liikkui kohtuu hyvin, että kaivoin sukset esiin ja katsoin tarkemmin hajonnutta sidettä. Täytyy todeta että aivan liian heppoiset siteet tuli hommattua toissakautena suksien kanssa. Vaikka tuskin jämäkämmät siteet olisi polvea pelastanut, mutta silti pieni epäilys on, että ehkä ehjä side olisi väännöstä lauennut. Tuo takasiteen asento pisti myös etusiteen jotenkin lukkoon ja tapahtuman jälkeen sai hetken taistella että sai monon irti. Note to self: varmista aina kun hommaat urheiluvälineitä että ne soveltuvat "painoluokkaasi". Täytynee kysellä Atomiciltä onko vastaavia tapauksia sattunut...

Iltapäivällä harrastin hieman kansanurheilua, sauvakävelyä. Joskin mun sauvat on Jorvin urheiluvälinevuokraamosta ja niissä on kahvojen päässä heijastimet. Ne on vähän "speikkal" ja tulipahan yhdeltä lapselta kauppakeskuksessa kuultua kommentti "iskä kato kerjäläiset on tullut tännekin" kun välillä kävelin ilman sauvojen tukea ehkä hieman oudosti jalkaa raahaten...

Harjoittelun jälkeen vähän jäähoitoa ja sitten perheen kanssa leffaan Rölliä katsomaan. Selvisi ainakin mistä Krista Kosonen on saanut inspiraatiota Kristoffer Taxfree hahmoonsa.

Nyt tuntuu siltä että ensi viikko mennään töihin ihan normaaliin tapaan. Katsotaan sitten tiistaina ortopedin tapaamisen jälkeen kuinka kauan.

Viikko tapaturmasta ja klenkan liikkumareviiri kasvaa

Vahingon jälkeiset kolme ensimmäistä päivää olivat tuskallisia. Liikkuminen oli todella hankalaa kun polvi oli välillä melko turvoksissa. Henkinen kipu oli kuitenkin pääkopassa huomattavasti suurempi kun turvonneessa polvessa. Edessä ollut Tahkon reissu jäi väliin, keväthanget ja siihen liittyvät urheilut on urheiltu.

Keskiviikkona 19.3 oli kuitenkin hieman parempi fiilis ja tein töitä kotoa käsin melko sujuvasti. Torstaina kävin asiakkaalla ja perjantaina toimistolla. Perjantaina pystyin liikkumaan jo lyhyitä matkoja autolla.

Tänään lauantaina on ollut pientä kauppareissua sun muuta liikkumista. Pääsen jo kotona köpöttelemään ilman keppejä. Fiilis on ihan hyvä.

Ensi tiistaina leikkaavan ortopedin puheille suunnittelemaan leikkausajankohtaa.

Luottamus laskutaitoon oli liian suuri,

kaatui tää möhkäle kuin Berliinin muuri.

Nyt mennään paikasta toiseen klenkaamalla,

ei ole sukset vähään aikaan tän ukkelin alla.

Pian saa hunajamelonin näköinen polvi puukkoa,

ja HCR juoksulle heitän katsomosta lentosuukkoa.

Kuntotus on pian edessä,

polkee tää äijä mummojen kanssa vedessä.

Syksyllä taas klenkka liitää,

pitkin lenkkipolkuja kiitää.

Voiko ihanammin päivä enää alkaa...

Hiihtolomaviikosta on jo aikaa ja Mayrhofenin mahtavat laskut ja mäet tulee mieleen ajoittain kun selailee matkakuvia. 

Reissun jälkeen käytiin fiilistelemässä Messilässä hienoa ilmaa, mutta kuiva pakkaskeli ja jokseenkin huono luisto ei oikein saanut mikäänlaista vauhdin tuntua laskemiseen. Alppireissulla koetut reilun 100kmh suhinat mäessä jäi toteutumatta Messilässä. Tästä alkoi laskuun keskittyminen herpaantua. Lähimäet tuntuivat naurettavilta nyppylöiltä ja luotto omaan taitoon ja laskemiseen oli kohonnut uusiin sfääreihin...

Lauantai 16.3 aamu alkoin mahtavassa pakkaskelissä ja polte päästä mäkeen oli taas kova. Lapset ja kamat autoon ja mäkeen, Nuuksion Swinghilliin. Aurinkoinen pakkaskeli. Päässä soi "voiko ihanammin päivä enää alkaa..."

Aikaisemmin pilviin noussut itsetunto omaan laskemiseen nähden vain kasvoi. Ajettiin täysillä, huolettomasti, jopa mäkeä halveksien. 

Neljäs lasku ja siirryttiin lasten kanssa perherinteen puolelle, jossa lapset halusivat kokeilla pikku hyppyjä jne. Laskin vieressä rennosti välillä takaperin välillä etuperin. Pyöriskelin edestakaisin kuten olen monet kerrat tehnyt aikaisemminkin. Mäki oli lopussa ja hiljensin vauhtia, naps, vasen suksi irtosi, pyörähdin takaperin ja jatkoin yhdellä suksella. Otin rauhallisen luisun kääntyäkseni ja pysähtyäkseni, edelleen kova luotto taitoihin. Vaan eipä kääntynyt suksi, vaan tarttui kantista kiinni, side ei auennut vaan takaside vääntyi alumiinikiskosta ylös joka jumitti mekanismin. Jalka poikittain, perse kohti alarinnettä, kuin hidastetusta elokuvasta tämä 38v laskettelustara painui suksen päälle polvi ihan vinossa. Se ei kestänyt kuin sekunnin se viiltävä kipu polvessa...sisimmässäni tunsin että laskut oli siinä.

6h Jorvissa odottelun jälkeen ja röntgen kuvat otettuna, tilanne oli valoisampi:
"Venähdys tää on, ei murtumia. n. 3viikkoa kepeillä ja rinteeseen." Jess!

Seuraavana päivänä polvi oli turvonnut ja kipu alkoi yltymään. Polvi rutisi ja naksui kun sitä yritti liikutella, vaikka ei se mihinkään kääntynyt. Pääsin 17.3 iltapäivällä ortopedin luokse joka teki pari liikettä ja "laatikotestin": Pahoittelen, eturistiside on ainakin poikki, leikkaus ja 6kk kuntoutus on edessä. Otetaan varmuudeksi magneettikuvat.

Kuvat vahvisti tilanteen: Eturistiside poikki, kierukassa pientä repeämää, pari vammalle tyypillistä hiusmurtumaa, pieni irtonainen luusiru ja jotain muuta pientä.

Epätodellista. Surullista. Masentavaa. Toisaalta yritän järkeillä tilannetta, asiat voisi olla paljon pahemmin. Tämä on korjattavissa oleva urheiluvamma. 

Vitutus on kuitenkin kipua suurempi just nyt.