Hiihtolomaviikosta on jo aikaa ja Mayrhofenin mahtavat laskut ja mäet tulee mieleen ajoittain kun selailee matkakuvia.
Reissun jälkeen käytiin fiilistelemässä Messilässä hienoa ilmaa, mutta kuiva pakkaskeli ja jokseenkin huono luisto ei oikein saanut mikäänlaista vauhdin tuntua laskemiseen. Alppireissulla koetut reilun 100kmh suhinat mäessä jäi toteutumatta Messilässä. Tästä alkoi laskuun keskittyminen herpaantua. Lähimäet tuntuivat naurettavilta nyppylöiltä ja luotto omaan taitoon ja laskemiseen oli kohonnut uusiin sfääreihin...
Lauantai 16.3 aamu alkoin mahtavassa pakkaskelissä ja polte päästä mäkeen oli taas kova. Lapset ja kamat autoon ja mäkeen, Nuuksion Swinghilliin. Aurinkoinen pakkaskeli. Päässä soi "voiko ihanammin päivä enää alkaa..."
Aikaisemmin pilviin noussut itsetunto omaan laskemiseen nähden vain kasvoi. Ajettiin täysillä, huolettomasti, jopa mäkeä halveksien.
Neljäs lasku ja siirryttiin lasten kanssa perherinteen puolelle, jossa lapset halusivat kokeilla pikku hyppyjä jne. Laskin vieressä rennosti välillä takaperin välillä etuperin. Pyöriskelin edestakaisin kuten olen monet kerrat tehnyt aikaisemminkin. Mäki oli lopussa ja hiljensin vauhtia, naps, vasen suksi irtosi, pyörähdin takaperin ja jatkoin yhdellä suksella. Otin rauhallisen luisun kääntyäkseni ja pysähtyäkseni, edelleen kova luotto taitoihin. Vaan eipä kääntynyt suksi, vaan tarttui kantista kiinni, side ei auennut vaan takaside vääntyi alumiinikiskosta ylös joka jumitti mekanismin. Jalka poikittain, perse kohti alarinnettä, kuin hidastetusta elokuvasta tämä 38v laskettelustara painui suksen päälle polvi ihan vinossa. Se ei kestänyt kuin sekunnin se viiltävä kipu polvessa...sisimmässäni tunsin että laskut oli siinä.
6h Jorvissa odottelun jälkeen ja röntgen kuvat otettuna, tilanne oli valoisampi:
"Venähdys tää on, ei murtumia. n. 3viikkoa kepeillä ja rinteeseen." Jess!
Seuraavana päivänä polvi oli turvonnut ja kipu alkoi yltymään. Polvi rutisi ja naksui kun sitä yritti liikutella, vaikka ei se mihinkään kääntynyt. Pääsin 17.3 iltapäivällä ortopedin luokse joka teki pari liikettä ja "laatikotestin": Pahoittelen, eturistiside on ainakin poikki, leikkaus ja 6kk kuntoutus on edessä. Otetaan varmuudeksi magneettikuvat.
Kuvat vahvisti tilanteen: Eturistiside poikki, kierukassa pientä repeämää, pari vammalle tyypillistä hiusmurtumaa, pieni irtonainen luusiru ja jotain muuta pientä.
Epätodellista. Surullista. Masentavaa. Toisaalta yritän järkeillä tilannetta, asiat voisi olla paljon pahemmin. Tämä on korjattavissa oleva urheiluvamma.
Vitutus on kuitenkin kipua suurempi just nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti