Viikko tapaturmasta ja klenkan liikkumareviiri kasvaa

Vahingon jälkeiset kolme ensimmäistä päivää olivat tuskallisia. Liikkuminen oli todella hankalaa kun polvi oli välillä melko turvoksissa. Henkinen kipu oli kuitenkin pääkopassa huomattavasti suurempi kun turvonneessa polvessa. Edessä ollut Tahkon reissu jäi väliin, keväthanget ja siihen liittyvät urheilut on urheiltu.

Keskiviikkona 19.3 oli kuitenkin hieman parempi fiilis ja tein töitä kotoa käsin melko sujuvasti. Torstaina kävin asiakkaalla ja perjantaina toimistolla. Perjantaina pystyin liikkumaan jo lyhyitä matkoja autolla.

Tänään lauantaina on ollut pientä kauppareissua sun muuta liikkumista. Pääsen jo kotona köpöttelemään ilman keppejä. Fiilis on ihan hyvä.

Ensi tiistaina leikkaavan ortopedin puheille suunnittelemaan leikkausajankohtaa.

Luottamus laskutaitoon oli liian suuri,

kaatui tää möhkäle kuin Berliinin muuri.

Nyt mennään paikasta toiseen klenkaamalla,

ei ole sukset vähään aikaan tän ukkelin alla.

Pian saa hunajamelonin näköinen polvi puukkoa,

ja HCR juoksulle heitän katsomosta lentosuukkoa.

Kuntotus on pian edessä,

polkee tää äijä mummojen kanssa vedessä.

Syksyllä taas klenkka liitää,

pitkin lenkkipolkuja kiitää.