Leikkauspäivä

6:15 Herään melko hyvin nukutun yön jälkeen. Vihdoin se on täällä, leikkauspäivä. Suihkun kautta verkkarit jalkaan.

7:30 Muksut kouluun ja kohti sairaalaa.

8:20 Kävelen sairaalaan, vaihdan sairaalakuteet päälle. Näissä ei muoti muutu vaikka mikä olis. Oli sitten yksityinen tai julkinen niin sairaalavaatteet on aina sitä samaa kauhua herättävää mallia.

8:30 Lyhyt juttelu respassa. Käydään perustiedot läpi. Anestesialääkäri saapuu paikalle ja kyselee myös perustiedot ja toiveet: nukutus vai spinaalipuudutus. Koska nukutus on testattu pariin otteeseen halusin spinaalipuudutuksen. Ortopedi kävi merkkaamassa tussilla polven. Homma selvä ja "mukillinen" pillereitä (2 panacodia ja yksi Oxycontin) esilääkkeeksi.

8:50 Kävelen leikkaussaliin ja asetun pöydälle. Seuraavaksi tippa laitetaan vasempaan käteen. Perussetti: "Sulla on hienot suonet, oi tohon me se laitetaan, nyt nipistää, hups....suoni karkas, koitetaan uudestaan....no, mites se nyt ja sitten auts. Noin nyt se on siinä. Ei kovin kivuliasta, mutta ei mukavaakaan. Anestesialääkäri laittaa tippaan omat koktailinsa ja päässä humisee. Seuraavaksi spinaalipuudutus. Eli keräksi/sikiöasentoon pöydälle ja pitkällä neulalla noin 4cm syvyyteen puudutus. Pari kertaa joutu tökkimään, koska mun hervottomien selkälihasten läpi on vaikea päästä. (olin niin helkkarin jännittynyt että lihakset kramppas selässä). Neula osui johonkin, ehkä lihakseen, ehkä johonkin muualle, mutta vihloi hetken todella julmasti. Sitten jalat alkoikin kadota lämpimään pumpuliin.

9:00 Leikkaus alkaa. "Esirippu" jalkojen eteen. Monitori käännettiin siten että pystyin seuraamaan leikkausta. Todella nopeaa toimintaa se oli eikä siitä kuvasta oikein ehtinyt mitään ymmärtämään. Näytti siltä kuin joku olisi syöttänyt metallista kalaa pienessä akvaariossa. Sitten siellä meni joku poranterä jne. Anestesialääkäri kyseli vointia. Jostain syystä tässä vaiheessa vastasin että hyvä, mutta tiedätkös sellainen nousufiilis kun kipataan lärvilaudasta shotteja. Nyt ollaan siinä puolessa välissä. Laita vielä yks, niin mä tarjoan seuraavan kierroksen. Seuraavaksi kerroin että kun pääsen kotiin askartelen oman lärvilaudan, kaadan pihalta puun ja teen siitä tosi pitkän. Just.  Olo oli mitä rennoin ja mukavin ja kun reiät ommeltiin kiinni noin 9:50 oli jopa hieman pettynyt olo. Joko tämä loppui, saiskos kuitenkn vielä yhden tujauksen tuohon tippaan?

10:00 Heräämöön. Vasempaan jalkaan tunto alkoi palautua melko nopeasti. Leikattu jalka sensijaan oli täysi pökkelö. Tosi omituinen fiilis kun yrittää liikutella jalkaa niin se menee nykien minne sattuu.

 Joskus puolen päivän aikaan kun tunto oli palannut jalkoihin sain aamupalaa. Tässä vaiheessa olikin kova nälkä. Jokin noista lääkkeistä kuivatti suun totaalisesti ja sämpylän syöminen oli melko hankalaa.

Tässä sitä nyt sitten köllöteltiin, uusittu ristiside polvessa. Ei kipuja, leikkaus ohi ja ruokaa vatsassa. Tosi mukavaa.

Ensimmäinen vessaanlähtö oli haastava, ei kipujen vuoksi vaan lääkityksen. Kun nousi pystyyn oli mennä taju ja takas sänkyyn. Toimistotuolin avulla sitten pääsin perille ja takas. Otti voimille.

15:00 Jalka alkaa ilmoitella että sitä on runneltu. Ensimmäinen panacod sitten leikkauksen huiviin. Ortopedi tulee juttelemaan noin klo 16 ja kertoo kaiken menneen hyvin. Muuta kuin eturistisidettä ei tarvinnut korjailla, eli jalalle täysivaraus ja kepeistä eroon viikossa on tavoite. Saikkua alkuun kuukausi.

Toivotin muille heräämössä olleille hyvää vappua ja lähdin kohti pukuhuonetta. No, taas päässä sumenee ja edetään pikkuhiljaa. Lopulta lähes kaikki muut heräämöstä pääsi lähtemään ennen mua, kun tuosta kävelystä ei tullut mitään. Sen verran pyörrytti aina kun yritti liikkua.

18:30 Kotona. Kipuilu alkaa. Kepittelin sohvalle ja polvityyny jalan alle ja jääpakkaus kehiin. Myös panacod pore huiviin. Kummallakaan ei mitään vaikutusta, kipu yltyy. Ja jatkoi yltymistään. Oli ihan helvetillinen kipu päällä kun piti yrittää saada unta palloon. Yksi Vimovo 500mg ja Oxycontin, josko näillä.

0:50 Olen puoli istuvassa asennossa puhelin kädessä. Sattuu ihan helvetisti tohon jalkaan eikä lääkkeet auta. Enempää ei voi ottaa, päivän saldo täynnä. Tuskahiki. Mietin pitäiskö kilauttaa päivystykseen jos kuitenkin vois ottaa vielä jonkun napin. Ehkei sittenkään. Huono olo.

03:40 Ei mitään jakoa tän kivun kanssa. Aivan kamalaa. Kunpa tulis aamu niin vois soittaa ja pyytää lisää lääkitystä tai jotain. Kuume nousee. 38.4 astetta ja todella tuskainen olo. Koitan ajatella että tästä on vain tie ylöspäin. Taisin kiroilla että, jos olisin tiennyt mikä odottaa olisin tyytynyt kevyempiin urheilumuotoihin.

06:30 Nyt on aamu ja aamulla saa ottaa lisää lääkettä. Joo, nyt saa ottaa lääkettä.... 2 Panacod poretta ja Vimovo. Auttais nyt.... Ja lopulta tuska alkoi hieman lievittyä ja sain hetken unen päästä kiinni. Huh, mikä yö.

Day 1

Aamun lääkkeiden jälkeen sain pienen helpotuksen ja tein ekat harjoitteet. Tuskanhiki ja hampaat irvessä sain pientä liikettä jalkaan. Nyt pirulainen alat toimia. Samalla huomasin tunnon kadonneen polvesta alaspäin noin 10cm leveällä kaistaleella. Tästä mainittiin etukäteen ja on hyvät mahikset että tunto palautuu sitten muutaman viikon päästä. Tuntuu kuitenkin ihan helvetin oudolle.

Rohkeasti painoa jalalle ja iltapäivällä otin jo pari askelta ilman sauvojen tukea. Kovin on hidasta ja kipeätä tekee, mutta tästä se nyt alkaa ja jos kivut saa pidettyä kurissa niin se on päivä kerrallaan kohti harrastuksia. Kyllä tämä tästä. Toivotaan ettei seuraava yö ainakaan olisi pahempi...

Leikkaus lähenee

Viime kirjoituksesta onkin vierähtänyt aikaa, sen verran on ollut erilaista kiirettä ja polvikin on ollut lähes kivuton jo muutaman viikon. Nyt kuitenkin leikkauksen lähestyessä polvi tulee taas mieleen ja ehkä tulee kirjoiteltua tiiviimmin. Tässä kuitenkin tiivistelmä parin viikon tapahtumista, josta selviää ettei tuo rikkinäinen polvi ole juuri viime aikoina haitannut.

Menneet kaksi viikkoa

Näkymät kattoterassilta

Päästiin vaimon kanssa tuulettumaan keväiseen Berliinin reilu viikko sitten pidennetylle viikonloppureissulle. Berliini oli minulle uusi tuttavuus. Aikaisemmin olen viettänyt aikaa vain Tegelin kentällä. Ajan saatossa ruostunut koulusaksa otettiin sujuvasti käyttöön heti kentällä taksikuskin kanssa, mutta peruutuspeilistä näkyvät taksikuskin tärisevät viikset ja virne kertoivat karua kieltä kielitaidon ruostumisesta.

Asuimme itä-berliinin puolella Fredrichainissa vuokrakämpässä, josta pääsi metrolla kätevästi eri puolille. En tiennyt mitä oikein odottaa, joten ensimmäinen spontaani fiilis oli että tämä on ehdottomasti niitä rumempia kaupunkeja jossa olen käynyt. Melkoinen sekasotku erilaista arkkitehtuuria, lähes kaikkialla sotketut seinät ja sirpaloitunut jättikokoinen kaupunki, josta ei oikein löydä yhtä isoa keskustaa. Tässä kuitenkin piilee paikan viehätys, sieltä löytyy oikeastaan ihan kaikkea ja syöminen on edullista ja ihmiset pääosin ystävällisiä. Sanon pääosin siksi, koska ensimmäinen currywurstin tilaaminen Alexanderplatzilla saksantaidoillani aiheutti ärsytystä ja huutoa kiskan pitäjän suunnalta. Siinä tuli käskytystä suuntaan ja toiseen: seisoin avonaisen kiskan väärällä puolella tilaamassa, tilasin juomat samalta tiskiltä vaikka ne tietenkin tilataan ihan eri kiskalta ja mainoksessa esitetty juoma ja currywurst tarjous on vain mainos, ei niitä oikeasti saa. No, oma vika, tämä oli turisticurrywurst paikka ja kaikki jotka paremmin osaa ja tietää syö currywurstinsa ihan muualla.

Ehkä siinä mielessä Berliini on haastava, että se näyttää helposti rujompaa puolta jos ei tiedä minne suunnata ja yrittää itsekseen löytää suositeltuja paikkoja. Onneksi on interweppi ja tuttuja jotka osaa ja tietää, joten matkasta tuli onnistunut. On kuitenkin mainittava viimeisen illan italialainen ravintola. Oltiin porukalla syömässä ja kaikki meni kivasti kunnes tarjoilijalta putosi aterimet pitkin pöytää. Ryhmällämme oli takana pitkä päivä kiertelyä ja ranskalaistyylinen seitinohut iltapäiväkänni, joten oli selvää että tällainen yllättävä tilanne sai pienen spontaanin naurahduksen aikaiseksi. Pahoittelimme tarjoilijalle tilannetta, mutta hän veti herneen nennään (siellä olleiden lävistysten seuraksi) ja paiskasi viimeisen lusikan voimalla pöytään. Katossa leijunut tunnelma oli hetkessä pudonnut pöydälle lusikan viereen ja kun saimme paikalle vielä omistajan kyselemään mitä tapahtuu oli lopulta viisainta maksaa ja poistua paikalta. (Tarkennuksena sanottakoon että emme pitäneet meteliä ja riehuneet. Riehuminen tapahtui ihan ravintolan henkilökunnan toimesta). Kaikesta huolimatta lähtisin uudestaan Berliiniin ja suosittelen sitä juuri sen monipuolisuuden vuoksi.


Kohti leikkausta
Nyt lauantaina kävin lasten kanssa leffassa katsomassa Crooditin. Suosittelen. Hauska leffa.

Pienet pihatalkoot on pidetty ja kesärenkaat auton alla. Myös polvityyny, kompressiositeet ja kylmägeelit on hankittu ja suurimmat liikunnan esteet kotoa viety sivuun.

Perjantaina sain vahvistettua myös leikkausajan; ma 29.4 klo 8:30. Varsinainen leikkaus ja edessä oleva kuntoutus alkaa realisoitua ja tuntua myös henkisesti. Odotan leikkausta, mutta täytyy myöntää että leikkauksen jälkeinen aika jännittää kun ei ihan tiedä mitä odottaa. No, pianhan se selviää.

Leikkaukseen valmistava fysioterapialuento

Magneettikuva polven sivusta jossa näkyy rikkinäinen ACL

Tänään oli polvea koskeva seuraava etappi - "polviryhmä", eli fysioterapeutin tapaaminen. Katselin aamulla magneettikuvia ja pohdin että tänään asia etenee taas jollain tavalla.  Tuossa kuvassa näkyy tuo polveni "ACL mössö", eli tuon vaalean pilvimäisen kohdan tilalla pitäisi piirtyä siisti leveä musta kaistale luiden välillä, mutta hajonnut versio näyttää magneettikuvissa tuolta.

Ryhmä kokoontui iltapäivällä yksityisen sairaalan tiloissa ja saavuin paikalle "reteästi" kävellen.

Heti sisään tullessani tapasin tuttavani, jolle oli valitettavasti sattunut sama vamma (mäessä tietenkin) ja vaihdoimme odotellessa kuulumiset tapaturmasta ja tähänastisesta säätämisestä hajonneen polven kanssa.



Odotukset fysiotapaamisesta oli korkealla. Homma alkoi nimenhuudolla ja kohta meitä oli noin kymmmenen klenkkaa jonossa matkalla neukkariin, jokainen eri suuntiin vaappuen. Melko nopeasti selvisi että kyseessä oli enemmän infotilaisuus kuin varsinainen kuntoutusliikkeiden harjoittelutilaisuus ja että tämä vamma on yllättävän yleinen...

Luulot pois

"Kokeneelle huippuortopedille tämä korjausleikkaus on pieni ja nopea rutiinileikkaus. Teille hyvät kuulijat tämä tulee olemaan pitkä ja raskas kuntoutus- via dolorosa" 

Suurin piirtein näin kokenut fysioterapeutti aloitti luennon. Pöydän äärestä kuului pientä hyminää. Hyminä loppui lyhyeen kun ensimmäinen kalvo tärähti kankaalle jossa oli listattu leikkauksen jälkeen odotettavia juttuja. Jos nyt omin sanoin ja ymmärryksen kautta tiivistää: Vittumaista kipua eri puolilla polvea ja jalkaa, rikkinäisiä verisuonia ja hermoja, halvaantumisen tunne jalassa, hajonnut "nesteenvälitysjärjestelmä" jalassa joka johtaa erilaisiin turpoamisiin ja hienot mustelmat jossa voi päivien kuluessa nähdä koko Tikkurilan värikartan. Lisäksi lihaskontrolli katoaa hetkeksi ja ennen leikkausta hyvin toiminut jalka vain hytkyy hallitsemattomasti kun reisilihaksia yrittää jännittää. Ihan kiva.

Lisäksi saimme nähdä kuvan jossa näytettiin kuinka "varaosa" revitään pienestä reiästä ulos. Mieleen tuli lähinnä lintu joka repii kastematoa kolostaan. Ne jotka haluavat nähdä miltä se oikeasti näyttää ja ymmärtää tuon lintukuvan paremmin voi kurkata linkin kautta oikeaa kuvaa (varoitus heikkohermoisille) Harvesting a hamstring

Kävimme leikkauksen jälkeisiä alkuviikkojen harjoituksia läpi ja saimme ohjeet mukaan. Saimme myös ohjeistusta kepeillä kävelystä eri tilanteissa ja opimme esim. termin "keppispagaatti" eli tilanne jossa kepeillä liukastutaan sisääntullessa ja levitään kuin Bambi liukkaalla jäällä ja hajoitetaan juuri korjattu polvi. On siis tärkeää pitää mukana pientä pyyhettä jolla kuivaa keppien kumiset päät jos tulee esim. sateesta sisälle. Saimme myös nähdä millaiseksi kävely voi pahimmillaan mennä jos kuntoutus jätetään tekemättä.

Loppujen lopuksi esitys oli kuitenkin hyvä ja tarkoituksella provosoiva että jokainen ymmärtää kuntoutuksen tärkeyden ja mihin ja millaisiin kipuihin voi varautua. Kaikilla nämä pahimmat esitetyt esimerkit eivät toteudu, mutta jos niin käy, niin tietää ainakin että se on "normaalia". Ja lopuksi todettiin että polven kanssa pitää olla varovainen, ja sen kuntoutusohjelmaa pitää noudattaa, mutta muuta kroppaa saa treenata normaalisti, eli oiva tilaisuus pistää yläkroppa hyvään kuntoon.

Tässä vielä kootusti kysymyksiä joita esitettiin tilaisuudessa(kaikki on yksilöllistä, mutta suuntaa antavia):

1. Kuinka nopeasti voi ajaa autoa? - Riippuu operoitavasta jalasta. Jos oikea polvi niin 2-3 viikkoa jos liikkuvuus on nopeaa ja kipu kontrollissa. Jos vasen jalka ja autossa "sihteerilaatikko" niin heti kun kolmiolääkkeistä pääsee eroon ja pääsee könyämään autoon.

2. Koska voi palata freestyle laskuun tai lasketteluun? 6-10kk, riippuu tapauksesta ja millä tasolla laskee. (kilpa, harraste jne.)

3. Koska uusi jalka on terveen jalan veroinen? Koska jalasta tulee leikkauksen jälkeen tervettä jalkaa "tyhmempi" eli asentokontrolli ja ketteryys on heikompaa, voidaan sanoa että korjattu polvi on terveen veroinen (kesto, kontrolli, ketteryys ja kohonnut riski vamman uusiutumisesta palannut normaalin jalan tasolle) noin 2,5 vuoden päästä leikkauksesta. Tämän ajan jälkeen jalat alkaa olemaan tasaveroisia kaikessa.

4. Kuinka nopeasti pääsee pelaamaan golfia? Jos kyseessä on tukijalka 3-4kk, muutoin nopeammin. Kannattaa kuitenkin muistaa että puttaamista ja lähipeliä voi harjoitella ja siitä yleensä koko tulostaso on kiinni...

5. Koska pääsee pelaamaan salibandyä? Oikeastaan kaikkeen urheiluun voi palata noin 6kk jälkeen operaatiosta, mutta on aloitettava asteittain ja hieman rauhallisemmin.

6. Kuinka nopeasti pääsee kepeistä eroon? Tavoite max 2 viikkoa jos polvesta ei ole operoitu kierukkavammoja tai muuta. Jos kierukkaa korjattu kepeillä mennään 3-4 viikkoa, mutta jalalla varataan kummassakin tapauksessa heti. Huom! asia on yksilöllinen ja ortopedi antaa yksilölliset ohjeet

Pääsiäinen klapi lötkönä

Ensimmäinen pääsiäinen ilman laskuja sen jälkeen kun laskemisen aloitin noin 7 vuotiaana. Toisaalta some ja Facebook pitää nykyään huolen siitä että pääsee muiden reissuun vähän mukaan fiilistelemään. Levi, Ylläs, Ruka, Tahko, Himos, Messilä, Åre ja pari muuta tuli bongattua statuspäivityksistä.

Pääsiäisen säät oli sen verran kohdillaan että aamukahviinkin tuli taiteiltua aurinko johon fiilikset kiteyty. "Bittersweet" No, auringossa hiljakseen sulavan hangen päällä oli pihassa ihan mukava istuskella ja heilutella "klapia" joka pikkuhiljaa liikuu jo melko hyvin.

Pääsiäiseen kuului perinteiset, lampaanpaisti, mämmi ja munat (niin kanan kuin suklaisetkin).

Jälkiruokaviini

Lauantaina tarjoitui mahdollisuus mennä hieman ulkoilemaan poikain kanssa parille ja sehän piristi kummasti. Aloitettiin varovasti italialaisen illallisen kautta fiilistellen, joka sitten äityi ihan kelpo ravintolakierrokseksi. Kun kellotkin käännettiin yöllä kesäaikaan, niin kotiintulo venähti. Ilta ulkona meni ihan hyvin vaikka jalan kanssa välillä jännitti. Muutaman jälkeen naureskelin että sokka irti ja boogiewoogie, eihän se nyt tosta paskemmaks voi mennä. Itseasiassa ehjänä on vielä takaristiside, sivuristisiteet ja suurin osa kierukasta, joten varovaisuus on kuitenkin paikallaan.

Sunnuntaiaamun herätys oli hieman kankeampi. Illalla niin letkeästi liikkunut polvi oli aamulla tönköhkö ja ilmeisesti rasvainen risotto tms. aiheutti hieman kummallista olotilaa... Iltapäivää kohden happi oli parempaa ja päätin viedä Jorvista lainatut kepit takaisin. Matkalla kaffet Bembölen kahvituvasta ja pieni kävely.

Olin lauantaina käynyt kartoittamassa kuntopyöriä ja vähän kokeilemassa eri malleja. Selkeästi hinnalla ja laadulla/tukevuudella on tässäkin tapauksessa selvä korrelaatio. Heppoisen laskusiteen hajottua onnettomuuden yhteydessä, päätin etten ainakaan leikkauksen jälkeen tuu kaatumaan paskan kuntopyörän kanssa olohuoneen lattialle. Verkkohuutokaupan kautta löytyi sitten lopulta useampi uudenveroinen "kalsariteline" ja tein kaupat. Tarkoitukseen soveltuva, ihan hyväntuntuinen fillari seisoo nyt olkkarin nurkassa ja muutama kilsa treeniä takana.

Kokonaisuudessaan erilainen, mutta ihan mukava pääsiäinen. Tänään sain tekstarin vakuutusyhtiöltä jossa maksusitoumus hyväksytty leikkausta varten. Hyvä, neljä viikkoa leikkaukseen siis.