Leikkaus lähenee

Viime kirjoituksesta onkin vierähtänyt aikaa, sen verran on ollut erilaista kiirettä ja polvikin on ollut lähes kivuton jo muutaman viikon. Nyt kuitenkin leikkauksen lähestyessä polvi tulee taas mieleen ja ehkä tulee kirjoiteltua tiiviimmin. Tässä kuitenkin tiivistelmä parin viikon tapahtumista, josta selviää ettei tuo rikkinäinen polvi ole juuri viime aikoina haitannut.

Menneet kaksi viikkoa

Näkymät kattoterassilta

Päästiin vaimon kanssa tuulettumaan keväiseen Berliinin reilu viikko sitten pidennetylle viikonloppureissulle. Berliini oli minulle uusi tuttavuus. Aikaisemmin olen viettänyt aikaa vain Tegelin kentällä. Ajan saatossa ruostunut koulusaksa otettiin sujuvasti käyttöön heti kentällä taksikuskin kanssa, mutta peruutuspeilistä näkyvät taksikuskin tärisevät viikset ja virne kertoivat karua kieltä kielitaidon ruostumisesta.

Asuimme itä-berliinin puolella Fredrichainissa vuokrakämpässä, josta pääsi metrolla kätevästi eri puolille. En tiennyt mitä oikein odottaa, joten ensimmäinen spontaani fiilis oli että tämä on ehdottomasti niitä rumempia kaupunkeja jossa olen käynyt. Melkoinen sekasotku erilaista arkkitehtuuria, lähes kaikkialla sotketut seinät ja sirpaloitunut jättikokoinen kaupunki, josta ei oikein löydä yhtä isoa keskustaa. Tässä kuitenkin piilee paikan viehätys, sieltä löytyy oikeastaan ihan kaikkea ja syöminen on edullista ja ihmiset pääosin ystävällisiä. Sanon pääosin siksi, koska ensimmäinen currywurstin tilaaminen Alexanderplatzilla saksantaidoillani aiheutti ärsytystä ja huutoa kiskan pitäjän suunnalta. Siinä tuli käskytystä suuntaan ja toiseen: seisoin avonaisen kiskan väärällä puolella tilaamassa, tilasin juomat samalta tiskiltä vaikka ne tietenkin tilataan ihan eri kiskalta ja mainoksessa esitetty juoma ja currywurst tarjous on vain mainos, ei niitä oikeasti saa. No, oma vika, tämä oli turisticurrywurst paikka ja kaikki jotka paremmin osaa ja tietää syö currywurstinsa ihan muualla.

Ehkä siinä mielessä Berliini on haastava, että se näyttää helposti rujompaa puolta jos ei tiedä minne suunnata ja yrittää itsekseen löytää suositeltuja paikkoja. Onneksi on interweppi ja tuttuja jotka osaa ja tietää, joten matkasta tuli onnistunut. On kuitenkin mainittava viimeisen illan italialainen ravintola. Oltiin porukalla syömässä ja kaikki meni kivasti kunnes tarjoilijalta putosi aterimet pitkin pöytää. Ryhmällämme oli takana pitkä päivä kiertelyä ja ranskalaistyylinen seitinohut iltapäiväkänni, joten oli selvää että tällainen yllättävä tilanne sai pienen spontaanin naurahduksen aikaiseksi. Pahoittelimme tarjoilijalle tilannetta, mutta hän veti herneen nennään (siellä olleiden lävistysten seuraksi) ja paiskasi viimeisen lusikan voimalla pöytään. Katossa leijunut tunnelma oli hetkessä pudonnut pöydälle lusikan viereen ja kun saimme paikalle vielä omistajan kyselemään mitä tapahtuu oli lopulta viisainta maksaa ja poistua paikalta. (Tarkennuksena sanottakoon että emme pitäneet meteliä ja riehuneet. Riehuminen tapahtui ihan ravintolan henkilökunnan toimesta). Kaikesta huolimatta lähtisin uudestaan Berliiniin ja suosittelen sitä juuri sen monipuolisuuden vuoksi.


Kohti leikkausta
Nyt lauantaina kävin lasten kanssa leffassa katsomassa Crooditin. Suosittelen. Hauska leffa.

Pienet pihatalkoot on pidetty ja kesärenkaat auton alla. Myös polvityyny, kompressiositeet ja kylmägeelit on hankittu ja suurimmat liikunnan esteet kotoa viety sivuun.

Perjantaina sain vahvistettua myös leikkausajan; ma 29.4 klo 8:30. Varsinainen leikkaus ja edessä oleva kuntoutus alkaa realisoitua ja tuntua myös henkisesti. Odotan leikkausta, mutta täytyy myöntää että leikkauksen jälkeinen aika jännittää kun ei ihan tiedä mitä odottaa. No, pianhan se selviää.