Uuden lajin pariin

Edellisestä kirjoittelusta on taas vierähtänyt aikaa, mutta ei ole oikein ollut kirjoitettavaa. Yksi hammaslääkäriepisodi kyllä tuossa toukokuussa oli. "Lyhyesti" se meni näin:

Legot kuntoon
Pitkähkön tauon jälkeen ajattelin mennä tarkistukseen ja samalla ottamaan pientä kiiltoa leegoihin. Pieni "pintakiilloitus" päättyi lopulta 3 käyntiin ja 5 reiän paikkaamiseen. Entuudestaan ei ollut paikkoja tai reikiä joten eka käynti oli mykistävä. Megaklinikka on kuulemma tehokas löytämään reikiä ja näin minunkin kohdalla. Kaksi varsinaista reikää paikattiin, niistä muista en ole ihan varma, sillä pora tuskin hipaisi hammasta kun reikä oli jo porattu. En tiedä, samaa olen kuullut muilta. Jokaisella hoitokerralla oli eri henkilöt eri maista.(Espanja, Viro, Bulgaria, Suomi) Hammaslääkärit olivat kovin nuoria espanjalaisia jotka vaikuttivat kyllä ammattitaitoisilta ja mukavilta, mutta kun yhteistä kieltä ei oikein löytynyt enkä saanut vastauksia kysymyksiini jäi hieman epävarma fiilis. Hampaissa ei myöskään ole koskaan tuntunut vihlontaa, särkyä tai kipua, mutta se tilanne on nyt korjattu. Eli reiät on paikattu ja korjatut hampaat on saatu kipeiksi. On vihlontaa, kylmän ja kuuman juomien kanssa pitää varoa ja välillä särkee. Onneksi tuli korjattua. Seuraava käynti suuntautuu muualle. Yhdestä hampaasta taisi tulla "harjoittelun uhri" sillä sitä paikkasi pari eri tekijää ja se taisi osin lohjeta ja sen verran ymmärrän espanjaa että joku ei ihan mennyt putkeen. No, hymy kiiltää.

Uutta lajia
Kesä on ollut tähän asti yhtä hyvä kuin viime talvi. Ehkä se pikkuhiljaa lämpenee. Lumet on ainakin sulaneet. Lenkkeilyn ja golfin lisäksi piti saada lisää tekemistä. Pyöräily.

Kunnostin vanhan maastopyöräni vuosien takaa ja ajelin muutaman lenkin. Selkä kuitenkin tuli kipeäksi ja kun aloin etsiä syytä huomasin pyörän rungossa tarran XL. Ajoasento tunti kurottelulta. Google ja mittanauha toi lisää infoa, mun pituudesta puuttuu noin 10cm jotta pyörän runko olisi sopiva. Eli uutta etsimään. Siinä olikin tekemistä. Haluanko ajaa lähimetsissä, maantiellä, työmatkoja vai kaikkia? Päädyin lopulta cyclocross pyörän hankintaan ja skippasin tältäerää metsissä ajamisen ja päätin suunnata enemmän maantie/hiekkatie reiteille. Niitä tästä kotiovelta löytyy.

Pyörän valinta
En tiennytkään että pyöräily on niin suosittua, ainakin liikkeiden määrän perusteella. Pääkaupunkiseudulla on todella monta vaihtoehtoa. Näissä tuli käytyä:
Suomen urheiluaitta (Annankatu)
Fillarikellari (Annankatu)
Cycle Center (Annankatu)
Bike Planet (Friisilä)
Velosport (Mäkelänkatu)
Larun Pyörä (Lauttasaari)
Pyörähuolto.com (Lauttasaari)
Suomen polkupyörätukku (Espoo)
XXL.fi (Tammisto)
Intersport

Ensin pitää toki pohtia mitä haluaa panostaa ja kuinka tosissaan lähtee liikkeelle. Netin pyöräilyfoorumit, google ja tietty appiukko joka espanjassa on harrastanut kilpapyöräilyä jo ennen syntymääni olivat hyviä tietolähteitä. Koska en heti suuntaa kilpailuihin päätin että ns. entry level cyclocross pyörä riittää.

No, kun edellämainittuja pyöräliikkeitä ja lisäksi netin pyöräliikkeitä selailee valinnanvaraa on paljon. Kaikissa pyöräliikkeissä sain hyvää palvelua ja kaikissa haluttiin löytää ajajalle sopivan kokoinen pyörä. Suositukset vaihtelivat hieman. Noista liikkeistä haluan erityisesti mainita Velosportin, Larun pyörän ja Bike Planetin erinomaisen palvelun. Näissä pyörän oikean koon hakeminen oli erittäin ammattitaitoista eikä ostajaalle tyrkytetty ylisuurta tai pientä tarjousmallia.

Valintaani vaikutti lopulta hinta/laatusuhde, osasarja, pyörän keveys ja tietty ulkonäkö. :) Muille yhtä kahvilla pyöräilystä oleville kiteytettynä ajonautintoon vaikuttaa eniten oikea koko, riittävän hyvä osasarja ja näistä erityisesti renkaat vanteineen ja vaihteet. Merkkejä löytyy vaikka kuinka, mutta seuraavia kävin katsomassa/kokeilemassa:
Focus
Colnago
Ridley
Giant
Specialized
Nishiki
Cannondale
Corratec
Insera
Kona

Useimmissa tässä "alkaen" hintaluokassa (1000-1600€) on Shimanon eri osasarjaa. Hintaluokka ja nimi shimanon osalta menee aika lähelle näin, kalleimmasta halvimpaan:

1. Dura-Ace
2. Ultegra
3. 105
4. Tiagra
5. Sora

Tämän lisäksi on toki muitakin kuten SRAM osat. Noin 1000-1200€ pyörissä on sekoitus sora, tiagra ja 105 osia. Melko monessa Sora/Tiagra yhdistelmä. 1300€-1600€ saa 105 osat ja kuitukeulan. Kokeilin eri malleja joissa oli eri osat eikä niissä nyt pienellä koelenkillä ole suuria eroja. Keveys, kestävyys ja tarkkuus lisääntyy mitä kalliimmista osista puhutaan, ainakin myyjien mukaan. Foorumeilla kehutaan ja haukutaan osia ristiin, joten valinta jää oman fiiliksen ja lompakon varaan.

Itselleni yllätyksenä näin noviisina tuli että polkimet pitää ostaa erikseen ja niihin sopivat kengät. Näissäkin löytyy valinnanvaraa 50-350€ (ja taatusti kalliimpiakin). Kengät myös siitä 80€-500€ väliltä.

Kaiken kokeilun ja säätämisen jälkeen palasin Bike Planetin ja hankin sieltä Giant TCX SLR2, shimanon Deore XT polkimilla ja Mavicin kengillä. Pyörässä on pääosin 105 osat, pakka on Tiagran. Keula ja satulatolppa on hiilikuitua/komposiittia ja runko aluminia. Pyörä on melko kevyt noin 9,5kg polkimilla ja todella mukava ajaa. No, ainakin näin ensimmäisten 50km jälkeen. Tällaisella pyörällä liikkuminen on aivan eri laji kun vanhalla maastopyörällä ajaminen, maisema vaihtuu ja vauhtiakin saa kelattua alamäissä jopa niinkin paljon että ihan täysillä ei vielä ole uskaltanut veivata ennenkuin pyörään tottuu. Mutta, pyöräily on todella hauskaa ja aikaisemmin tässä blogissa mainittu mamil on nyt totta. Hankin myös lycrat. :)

Lähdenkin tästä seuraavalle lenkille. Hyvää kesää!

Tuokaa kynttilöitä ja kakku - uusi ristiside täyttää vuoden

Vuosipäivä leikkauksesta
Niin se aika vaan vierähtää, että tänään on vuosi kulunut leikkauksesta. Jälleen on yksi laskukausi takanapäin. Tänä talvena laskut jäi melko vähäisiksi hieman kehnosta talvesta johtuen, mutta mukavaa oli päästä takaisin harrastuksen pariin.

Viime kuukausina polvi on alkanut tuntumaan yhä enemmän normaalilta, eli mitään kipuja tai vihlomisia ei juurikaan enää tule. Nopeat juoksupyrähdyksetkin sujuu melko ketterästi ilman ongelmia ja lenkkeily sujuu kunnon mukaan. Helsinki cityruniin oli pieni ajatus lähteä, mutta juoksuharjoittelu on jäänyt liian vähäiseksi viime kuukausina joten ehkä kokeilen sitten syksymmällä jotain pidempää matkaa. Rapuissa kulkiessakaan ei enää tunnu oikeastaan miltään, joten kyllä tässä ollaan päästy jo normaaliin tilanteeseen.

Vaikka tämän blogin kirjoittelutahti on hyytynyt sitä mukaan kun kunto on kohentunut ja liikkuminen ketteröitynyt on blogilla ollut tasainen pieni lukijakunta läpi vuoden. Kiitos kaikille lukijoille, tekstejä on luettu nyt yli 3500 kertaa.

Muutamalla tutulla on menossa vastaava kuntoutus, joillakin ihan alussa joillakin loppuvaiheessa. Toivotan teille tsemppiä ja kannustan muiden operaatiossa olleiden tavoin olemaan sitkeä ja määrätietoinen kuntoutusharjoitusten kanssa. Omalla tekemisellä voi nopeuttaa kuntoutumista ja
jos tuntuu jossain kohdin että tilanteeseen tulee takapakkia ja kipuilee uudella tai erilaisella tavalla, niin aina kannattaa kysäistä fyssarilta apuja, mielummin heti kuin huomenna.

Viime vappu meni Panacodin ja munkkien voimalla sohvalla, polvi kohoasennossa ja jääpakkauksessa. Tänä vappuna korkataan shampanja vuosipäivän kunniaksi ja vietetään "normaali"-vappu.

Hauskaa vappua kaikille!

Söldenin reissu takana ja polvi on ehjä

Matkapäivä -HEL-MUC

Lauantaina hysteerinen perhe autoon ja kohti kenttää jossa matkatavarat jo odottivat. Mieletön fiilis kun matka vihdoin koitti ja kaikki oli terveinä kentällä. Perinteinen fiiliksennostatusjuoma kentällä ja koneeseen. 

Lentomatka oli hieman odotettua pidempi kovan vastatuulen vuoksi. Reilut kaksi ja puolituntia oli enemmmän tai vähemmän pientä tärinää ja ryskettä ja juuri kun olin tilaamassa juomia, tarjoilu keskeytettiin turbulenssin vuoksi. Hetken päästä saimme juomat ja olimmekin jo laskeutumassa. 

Matkalaukut tulivat hetkessä, mutta sitten alkoikin suksien odottelu. Tunnin odottelun jälkeen vahvalla saksalaisella aksentilla kuulutettiin että koneemme oli lastattu väärin ja että laukut ja sukset olivat koneessa samassa lokerossa ja että kone piti purkaa käsin. Kuulutus sai matkalaiset tuntemaan itsensä syylliseksi, oma vikanne että pakasitte koneenne väärin. Siinäpä odotatte. Viimein sukset tuli isohkossa kärryssä. Kuulutettiin ja pyydettiin ettei alettais repimään kasasta suksia. Arvaa menikö tämä viesti läpi? Kuin nälkäinen susilauma porukka lähestyi saalistaan joka suunnasta villisti ulvoen, "mä nään mun sukset!" ja repiminen oli valtaisaa. Suksipusseja putoili joka suuntaan, mutta viimein kaikki löysivät kasasta omansa ja matka jatkui. 

Meitä oli reissun tässä vaiheessa kolme perhettä ja olimme varanneet pikkubussin kuljettajalla käyttöömme. Kamat sisään, porukka bussiin ja kaasu pohjaan. Bussin etukulma piti melkoista rahinaa joka käännöksessä ja kuskin ilme oli jokseenkin ihmettelevä, mutta päästiin eteenpäin. Noin 10min myöhemmin ja ensimmäinen jono. Bussikuski käänsi motarilta pikkutielle ja siitä alkoikin sitten noin kuuden tunnin seikkailu pikkuteitä pitkin. Alkuperäinen arvio matka-ajasta (max 3h) venyi lopulta noin kuudeksi tunniksi. Kun mukana olleet vesipullot oli tyhjennetty ja olimme odottaneet paikalla liikkumatta noin tunnin piti tunnelmaa keventää. Saksilla juomapullot osiin ja kaikille aikuisille omat mukit ja juotava laku jakoon. Ekan kierroksen jälkeen tunnelma keveni, mutta viereisessä autossa isäntä kaivoi olutta tavaratilasta ja bussin lämmössä alkoi kaipaamaan kylmää juotavaa. Lämmin ja äkkimakea lakritsikossu kävi janottamaan. Kysyimme kuskiltamme jos hän osaisi arvioida kuinka pitkällä seuraava huoltoasema on jotta voisimme hankkia pari kylmää, jolloin hän totesi että bussin takaosassa on korillinen olutta jos kelpaa. Ja kelpasi. Söldenissä odotti hieno kämppä, kamat sisään Sparin kautta yhelle ja sitten pizzalle koko porukan kanssa. Tässä vaiheessa kaksi perhettä lisää saapui paikalle ja olimme koko 21 hlö porukka kasassa.

Söldenin mäet ja alppipolvi

Kovin paljon laskuja ei ollut alla ennen ensimmäistä nousua. Koska sunnutai on tyypillisesti vaihtopäivän jälkeinen kaaos, näin oli tälläkin kertaa. Reilun puolen tunnin hiipiminen monoilla ihmismassassa sai polven tutisemaan ennen ensimmäistä laskua ja hississä polvea jomotti. Hissilippu oli kuitenkin hankittu ja polvi testattu Peuramaalla ja Swinghillissä niin kyllähän se nyt yhden Söldenin kestäisi.

Eka päivä oli hieman pilvinen ja lunta tuli ajoittain joten näkyvyys oli heikko. Tämä oli erityisen hankala keli polven kanssa, kun edelleenkään asentotunto ei ole ihan 100% ja polvea tulee varottua ehkä turhankin kanssa. Eka päivä oli melko kivulias, mutta afterski lievensi ja tunnelma oli korkealla. Todella mukavan tuntuinen paikka ekan laskupäivän jälkeen.

Seuraava päivä olikin aurinkoisempi ja kuudesta laskupäivästä neljänä päivänä nähtiin aurinko. Pääsimme kipuamaan Söldenin BIG 3 huipuille eli kolmelle huipulle jotka kohoavat yli 3000m korkeuteen.

• Gaislachkogl (3048m)
• Tiefenbachkogl (3250m) (yllä oleva kuva)
• Schwarze schneide (3340m)

Rankempaa huumoria ja heikkoa happea

Meillä oli matkassa pulssioksimetri, eli mittari jolla voi mitata veren happipitoisuutta. Aikaisemmin on yli kolmen kilsan korkeudella alkuviikosta ollut heikohko happi ja nyt pääsimme mittarilla toteamaan sen myös ihan "lääketieteellisesti". Normaali happisaturaatio (vereen sitoutuneen hapen suhteellinen määrä) on välillä 96-99%. Ekan päivän nousu Tiefenbachkoglin huipulle ja porukan heikoin happilukema oli 83. Kaikilla yhtä lukuunottamatta oli lukemat alle 90. Alle 88 lukema tarkoittaa lääketieteessä keskivaikeaa hypoksemiaa eli happivajausta. Vitsailtiin että pian menee ukko kylmäks. Aukesko? Hetkellinen happivajaus ei liene vaarallista ja koska Alpeilla usein yövytään alle 2000m korkeudessa keho pääsee palautumaan eikä vuoristotaudin vaaraa juurikaan ole. Pientä päänsärkyä ekoina päivinä oli ja erityisesti kun mentiin selkeästi yli 3000m myös pulssi kiihtyi melko herkästi ja läähätys oli laskiessa läsnä. Hyvä tietää ettei se johtunut pelkästään huonosta kunnosta. 

Viimeisinä päivinä tehtiin uusi mittaus ylhäällä ja kaikilla oli korkeimmillakin huipuilla lukemat 94-97 välillä eikä korkeus enää tuntunut juurikaan. Tulipahan sekin testattua.

Mahtavia laskuja ja hyvää ruokaa

Kolmas laskupäivä oli sankkaa lumisadetta koko päivän joten se jäi hieman lyhyemmäksi. Hyvä niin sillä aikaa jäi Suomi-Venäjä ottelun katsomiselle ja polvi sai hetken levätä. Seuraavana päivänä oli kirkas auringonpaiste ja kun lumivyöryvaarat oli räjäytelty pois hissit aukesivat ja pääsimme ensimmäisten joukossa Schwarzkogeln huipulle (2965m) josta on mustaksi luokiteltu rinne alas. Tämä oli jätetty kissaamatta joten parempaa puuterilaskua ei voisi unelmoida. Puuterilaskuthan oli vielä tällä kaudella kielletty (tai ainakin vältettävien listalla), mutta kun kyseessä oli muutoin hoidettu rinne ja tiesi ettei alla ole kiviä tms. tätä ei vaan voinut jättää kokeilematta. Riittävä mäen profiili (korkeusero 391m ja pituus 1500m), pituus ja noin polveen asti ulottuva puuterilumikerros sai hymyn korviin. Parempaa laskua saa hakea. Lystiä riitti hetken sillä muutkin löysivät nopeasti paikalle. Söldenissä on tosin erinomaiset offarit hissien läheisyydessä, joten puhdasta linjaa löytyi halukkaille koko viikoksi.

Yhtenä iltana kokeilimme Tanja Poutiaisenkin suosimaa ravintola Gustoa. Kuvassa ihan peruspitsan näköinen lätty oli jättikokoinen ja erittäin maukas. Voin suositella.

Tätä se sitten oli koko viikko. Erinomaista keliä, mahtavia rinteitä, laskuja ja hyvää ruokaa ja seuraa. Ihan parhaimmassa terässä ei polvi vielä ole eikä laskuista pystynyt nauttimaan samalla tavalla kuin viime vuoden Mayrhofen reissulla, mutta hyvällä tiellä ollaan. Ensi kaudella mennään jo varmasti täysillä. Söldeniä voi lämpimästi suositella lapsiperheille. Leveitä suht loivia ja erittäin pitkiä rinteitä löytyy kilomterikaupalla. Halukkaille löytyy hissien läheisyydestä erittäin paljon laskettavaa ja "siivottavaa". Kovakuntoisille hurjapäille löytyy vähintäänkin riittävää kurua ja takamaastoa joka lähtöön. Koska Sölden on kolmen huipun ryhmä löytyy aina joltain rinteeltä suojaisa paikka jossa lunta riittää ja koska laskettavia seiniä on paljon täältä löytynee puhdasta linjaa halukkaille koko sesongin ajan. Suosittelen. Afterski on myös vilkasta, joskaan tämä porukka ei ihan kyennyt yli kymmenen valvomaan yhtenäkään iltana. Alkuillasta rinne afterit tuli testattua ja kylässä pari pikaista piipahdusta ja railakasta ryhmähuutoa tahtiin " Schatzi schenk mir ein foto!"

Mahtava reissu. Mihin sitä suuntaisi ensi vuonna? Tässä välissä ehtis ehkä Åren rinteisiin pääsiäiseksi?

Lisää laskuja ja kohti Söldeniä

Peuramaa ja -12 astetta pakkasta

Talvi on ollut edelleen melko surkea, mutta siitäkin huolimatta on ollut pakko yrittää saada hieman laskuja alle ennen Söldenin reissua. Lauantaina 25.1 lapset autoon ja Peurmaalle. Pakkasessa monojen vääntäminen jalkaan aiheutti sellaisia vanhan ukkelin ääniä, tiedättehän sellaisia pieniä murahteluja ja ähkimistä kun yrittää laittaa kenkiä jalkaan.

Hetken päästä oltiinkin jo matkalla "huipulle" noin 50m korkeuteen. Pienoinen pettymys oli se että vain turistirinne oli auki emmekä päässeet vaeltamaan vuoristossa rinteestä toiseen. No, 35min laskun jälkeen kaikki oli niin jäässä että oli kaakon paikka. Tauon jälkeen takasin rinteeseen ja tunnin sahaamisen jälkeen oli pakko luovuttaa, kaikki oli jäässä eikä se yksi rinne oli jo niin nähty.

Eipä silti, sain taas vähän pientä tuntumaa ja hyvin se polvi pakkasessakin toimii. Kipuja on edelleen, mutta ne saattaa olla "kroonistuneita" eikä siinä mielessä "oikeita" kipuja.

Swinghill, paluu onnettomuuden lähteille

Lauantaina 8.2 koitti hetki palata rinteeseen jossa polvi vajaa vuosi sitten sanoi poks. Jälleen kerran sään haltijattaret eivät olleet ihan leppoisalla tuulella ja laskupäivä sujui osin kaatosateessa. "Onnettomuusmäen" laskeminen ei aiheuttanut niin suurta pelkoa kuin olin kuvitellut. Rinnettä on levennetty ja profiilia hieman korjattu joten se kohta jossa kaaduin oli nyt huomattavasti leveämpi ja tasaisempi. Uusi hissi oli hyvä ja vaikka emme olleet mäessä paria tuntia kauempaa tuli laskuja määrällisesti aika monta. Tulipahan kokeiltua kunnon muhjussa laskemista kovemmalla vauhdilla. Hyvin sujuu. Välillä niinkin hyvin että takaraivossa kaikui välillä ääni joka kehoitti hieman rauhoittumaan. Swinghillin takan loimussa oli mukava kuivatella ja nauttia uunituoreita pullia. Selkeästi paras paikka tässä uudellamaalla tähän lajiin.

Kohti Söldeniä

Laukut on lähestulkoon pakattu ja check-in on netin kautta suoritettu. Huomenna lauantaina 15.2 lento kohti Müncheniä ja sieltä vuokrabussilla Söldeniin. Reissu on jännittänyt koko perhettä tässä kuluneella viikolla ja välillä lapsetkin ovat jotenkin olleet huolissaan. Kyselevät kuinka pitkiä ja korkeita ne mäet olikaan? Kestääkö sun jalka? Pärjätäänkö me jyrkissä rinteissä? Perus matkakuumetta siis. Meidän porukka koostuu tänä vuonna hieman suuremmasta määrästä ja lähtijöitä on yli 20. Kaikki edellytykset siis hyvälle reissulle on olemassa. 

Kuumeesta puheen ollen kuluneella viikolla sensaatiohakuisia "sikainfluenssa tappaa"-uutisia tulee päivittäin. Tuo iltapäivälehtien "bodycount" uhrien määrästä menee jo ehkä vähän liioitteluksi. Jossain sanotaan että tauti on tappava ja tosi vaarallinen, toisaalla yritetään todistettuihin faktoihin perustuen rauhoitella että 98% influenssaan sairastuneista (oli se sitten sitä sikaa, A:ta tai B:tä) pärjää mainiosti ihan kotikonstein ja että tyypillisellä influenssakaudella siihen sairastuu noin 5-15%. No, pestään käsiä ja toivotaan ettei iske tähän reissuporukkaan ja säästyttäisiin myös ihan tavalliselta flunssalta ja vatsataudilta.

Huomenna lauantaina pitäisi siis Söldenin maisemissa korkata kuohuva ja aloittaa viikon nauttiminen rinteistö ja hyvästä seurasta. Toivotaan hyviä kelejä. Palaan ehkä reissun aikana tai reissun jälkeen viimeistään uusilla kuulumisilla.

Eka laskupäivä takana!

Kovin on huonosti tullut taas kirjoiteltua, mutta nyt on taas aihetta päivitykseen. Joulukuun 17.12 kävin polvitestissä hyvällä menestyksellä, läpäisin testin ja sain luvan kaikkeen urheiluun, tosin varovaisesti alkuun.

Polvitesti, kolmas yritys 17.12.2013

Tähän testiin menin jo hieman luottavaisemmin kuin edelliseen, sillä treenit oli sujuneet melko hyvin ja muutama yli 5km lenkki oli jo takana. Juoksu alkaa sujumaan kohtalaisen hyvin, vaikka vauhti on edelleen hidas. Vauhti taitaa kuitenkin johtua pitkästä tauosta, ei niinkään polvesta. Jotain kevyttä "hyllebaa" on myös keskivartalolle kertynyt jota pääsee seuraavaksi sulattelemaan kunnolla pois.

Tässä testi lyhyesti kerrattuna niille jotka joskus tällaiseen pääsee:

- 5min kuntopyörällä lämpöä

- Polven liikkuvuustesti ja ympärysmitat. (liikkuvuudessa ei eroa normaaliin, ympärysmitat molemmissa samat

- Yhden jalan vauhditon pituus, tasajalka alastulo. (muutama harjoitushyppy ja sen jälkeen kolme hyppyä molemmilla jaloilla, pisimmät lasketaan.) Tämä testi hirvitti eniten koska oli kivuliain, mutta lopputuloksena hyppäsin muutaman sentin pidemmälle leikatulla jalalla. 

- Nopeustesti, eli vihellyksestä täysi spurtti noin 10m päähän josta sivuloikkaa takas, leikattu jalka edellä. Rata kierretään kolme kertaa ja sen jälkeen kolme kertaa toiseen suuntaan, eli laukka askeleet terve jalka edellä. Molemmista otetaan aika ja eroa ajoissa ei saisi olla juuri lainkaan. Meni läpi ja nopeus oli omasta mielestä hyvä. 

- Yhden jalan jalkaprässi, ensin etureisi ja sitten takareisi. Ensin katsotaan maksimipaino, sitten arvioidaan paino jolla itse uskoo saavansa noin 15 toistoa. Sitten vaan lujaa puristaen niin monta kuin pystyy. Toistoja tuli molemmilla jaloilla sama määrä, eli mainio tulos.

- Yhden jalan kyykky. Valitaan sopiva paino (tanko plus painot). Tanko olalle, toinen jalka taakse penkin päälle ja sitten kyykkäämään yhden jalan varassa niin monta toistoa kuin pystyy. Tässäkin tasatulos.

- 30sek paikallaan tikkaus ruudun sisällä. Katsotaan pysyykö molemmat jalat ruudun sisällä eikä ala vaeltamaan. Homma ok.

Tämän jälkeen hieman kuntopyörää ja se oli siinä. Jouduin istuskelemaan hetken ennenkuin pääsin kävelemään, sen verran jalat kramppas tiukan setin jälkeen. Huomaa että on ollut pitkä tauko kovemmassa treenissä.

Lopputulos kuitenkin se, että kuntoutuksen virallinen osuus oli nyt tässä. Sain ohjeet seuraavalle 6kk jaksolle jolla voi vielä vahvistaa jalan lihaksia sekä ohjeet polven teippaukseen kinesio teipillä, kovempiin treeneihin. Kontrollikäyntejä ei kuitenkaan enää ole. Polvi on edelleen liikkuessa hieman kipeä ja äkkinäiset liikkeet sattuu, tämän pitäisi mennä ohi vuoden kuluessa ja kun liikuntamäärät vakiintuu. 

Tässä se siis oli tältäerää. Toivotaan ettei enää koskaan uudestaan. Via dolorosa, maaliviiva ylitetty.

Joulu

Joulu meni mukavasti perheen parissa ja perinteisiä herkkuja syöden. Pojan paras ja toivotuin lahja oli twintip sukset. Sanoi että hän voi nyt tästä eteenpäin olla se perheen takaperin laskija, kun iskä ei enää uskalla/pysty. :) 

Takaisin rinteeseen

Uusi side jonka takaosa kiertyy 360

Vanha side, jonka takaside ei kierry

Hommasin suksiin Lookin Pivot siteet, joissa on kiertvyä takaside. Lueskelin testejä ja sidettä oli kehuttu aika monessa joten päädyin lopulta siihen. Hinta oli kohdillaan ja side on todella kevyt, silti tukevan tuntuinen. Siteen rakenteesta johtuen DINit voi olla hieman löysemmällä kuin ns. normisiteessä. Siteet on helppo kiinnittää ja avata ja ihan hyvin ne istuu sukseen noin muutenkin. 

Talvi on ollut surkea, mutta koska en joulukuussa olisi muutenkaan päässyt vielä mäkeen, se ei ole pahasti haitannut. Koska Söldenin alppireissuun ei kuitenkaan ole ihan hurjasti aikaa, oli pakko aloittaa myös laskutreenit. Messilä oli lähin avoinna oleva rinne. Sinne siis.

Lauantai 11.1.2014 kamat autoon ja kohti Messilää. Perillä odotti suht ankea näkymä. Lunta ei missään muualla kuin tykitettynä pääosin lastenrinteeseen ja Messilän "päärinteeseen". -7 asteen pakkanen muutaman viikon sateiden ja plussakelien jälkeen loivat otolliset kelit. Kyllä se suksi jäällä luistaa. 33€ hinta kolmen tunnin lipusta näissä olosuhteissa ei ehkä ihan tuntunut kohtuulliselta, mutta täytyy silti todeta että ovat tehneet kaikkensa saadakseen pidettyä mäkeä auki yli "sadekauden".

Jostain oli siis aloitettava eli monot ja sukset jalkaan ja hissillä ylös. Pukiessa taskusta löytyi muuten yksi paperinpala. Siinä luki: "Jorvin sairaalan päivystys, maaliskuu 16.3.2013" Eli jonotuslappu siltä päivältä kun polvi hajosi. Melkein meinasi laatta lentää. Syke nousi ja täytyy myöntää että oli melko tiukka paikka raahautua mäkeen.

Ensimmäinen lasku pelotti niin pirusti. Meno oli todella huteraa ja joutui välillä jopa auraamalla hidastelemaan. Hävetti. Kymmenien vuosien(!) laskukokemus ei paljon ekassa laskussa tuntunut. 

Toinen lasku mentiin jo ilman auraa, mutta käännökset oli luisuttelua eikä kantilla uskaltanut mennä lainkaan. Pääkopassa oli turhautumisen ja epätoivon tunnetta. Kolmannella laskulla päätin että pelkäämällä tästä ei tule mitään ja nyt on vain pakko lisätä vauhtia. Alhaalla pieni hymy levisi naamalle, kyllä tämä tästä. Neljäs ja viides lasku alkoi jo muistuttamaan omaa laskua ja polven kivutkin alkoi jäämään innostuksen tieltä taka-alalle. Näiden jälkeen uskalsi ottaa tiukempaa etukenoa ja painoa molemmille kanteille. Vauhti alkoi tuntumaan lähes normaalilta ja katse Sportstrackeriin loi uskoa, lähes 60kmh rikki. Vauhdin myötä myös itseluottamus kasvoi ja tekniikka parani. Aivan uskomattoman hieno fiilis. 

Olen palannut mäkeen! Noin 2,5h laskua ensimmäiselle kerralle sai riittää, osin ankeista olosuhteista johtuen, mutta tästä se taas alkaa. Ensi viikonloppuna Swinghilliin jos se ehtii aueta. Henkisesti on seuraavaksi pakko päästä laskemaan mäki jossa veti lipat. 

Kuntoutus etenee ja pitenee

Pitkästä aikaa pieni blogipäivitys. Työ ja kuntoutusharjoitukset ovat vieneet kaiken ajan, joten päivityksille ei oikein ole löytynyt aikaa. Nyt sateisena lauantaina, kivan kaatosateessa tehdyn lenkin jälkeen on hyvä hetki kirjoittaa kuluneen jakson polvikuulumiset.

Kortisonin punaisena

3.9 saadun kortisonin jälkeinen päivä oli mielenkiintoinen. Kun hain lapset sain kuulla: "iskä on palanut auringossa" kommentteja. Ihmettelin, mutta kun katsoin itseäni peilistä näin syyn kommenteille. Olin todella punainen. Otin paidan pois ja totesin että koko yläkroppa oli niinikään punainen. Soitin varmuuden vuoksi hoitolaitokseen ja pyysivät minua viipymättä paikalle. Sain kyydin lääkärille ja paikalla selvisi että yliherkkyysreaktio on melko tyypillinen tuolle koktailille jonka sain. Pari antihistamiinia ja kotiin.

Kävin illalla vesijuoksussa ja sain osakseni hieman tuijottelua. "Kortisoninpunainen" yläkroppani oli kieltämättä hieman oudon näköinen. Vedin vesijuoksurataa tottuneesti edes takaisin ja olin ylpeä vauhdistani, kunnes altaan vierellä äidin kanssa kävellyt lapsi kommentteineen toi fiiliksen takas maanpinnalle.

"Äiti mikä toi on?"
"Se on vesikävelyrata" (Omasta mielestäni juoksin vedessä hyvää vauhtia ja radan nimi onkin vesijuoksu-rata, no nevermind)
"Miks toi setä on noin punainen ja mitä vesikävely on?"
" Se on vammaisille tarkoitettu uimarata, niillä on katso selässä tuollaiset kellukkeet ettei ne huku. Ihmiset voi olla erivärisiä"

Että näin. Teki mieli puuttua keskusteluun ja sanoa ettei vesijuoksu yksinomaan ole vammaisille ja että kelluketta käytetään jotta vedessä voi juosta pystyasennossa, ei siksi ettei huku. Värini johtuu siitä että olen osallistunut useaan rapujuhlaan ja että käsieni tilalle on kasvamassa sakset jolla nipistelen ihmisiä. Siksi en pysty uimaan normaalisti.

Seuraavat kontrollit

17.9 oli seuraava polvitesti fysioterapeutin kanssa. Heti alkuun tehtiin pari testiä jonka jälkeen fyssari sanoi ettei testiä kannata vielä tehdä ollenkaan. Mitattiin reisilihaksen ympärysmitta ja se oli valitettavasti kutistunut selvästi, melkein samalle tasolle kun leikkauksen jälkeen. Käytännössä 3-4kk kuntoutus oli mennyt hukkaan tuon polvilumpiojänteen tulehduksen takia.
Sain uudet harjoitukset ja varattiin uusi kontrolliaika. Samalla todettiin että paluu urheiluun tulee siirtymään 2-4kk eli kuntoutuksesta tulee mahdollisesti jopa 10kk pituinen. Syö miestä, todella, mutta minkäs teet.

14.10 Kuukausi progressiivista salitreeniä jalkaprässillä ja uusi kontrolli. Voima oli palannut jalkaan aika hyvin, mutta jalan kontrolli on edelleen heikkoa ja yhtäjaksoinen juokseminen kielletty. Juoksuun voi palata kun seuraava testi menee hyvin:
Hypi terveelllä jalalla paikallaan noin 20sek, vaihda lennosta leikatulle jalalle. Yhden jalan hypyissä ei pidä olla eroa eikä kipua pidä tuntua. Kun kokeilin tuota testiä 14.10 terveeltä leikatulle jalalle vaihtaminen kävi käytännössä niin, että leikatulla jalalla ei onnistunut hyppiminen ollenkaan. Lisää treeniä siis. Sovittiin että kokeilemme polvitestiä (joka alkujaan piti tehdä elo-syyskuun vaihteessa) joulukuun alussa. Jos tuolloin menee läpi niin urheiluun voi palata pikkuhiljaa.
Treeninä:
Paikallaan hyppelyä, tasapainolautaa, kuntopyörää, portaissa kävelyä, vesijuoksua, jalkaprässiä, 4 erilaista kuminauha-harjoitetta. Yhden jalan kyykkyjä. Nilkkapainojen kanssa erilaisia nostoja. Näiden lisäksi kävelylenkkejä johon sisällytetään sivuhyppyjä sekä 5*30sek-1min hölkkää.
Liikkuvuus- ja jalan kontrolliharjotteita 3-4 kertaa viikossa, näiden välissä kuntopyörää ja vesijuoksua. Käytännössä treeniä siis 7 kertaa viikossa...

Lenkkeily alkaa
2.11 Tänään kävin 5km kävelylenkillä ja sain juostua ensimmäisen yhtäjaksoisen kilometrin sitten maaliskuun! Kuukausi aikaa päästä lenkkeilyssä siihen että noin 20min yhtäjaksoinen hölkkä onnistuu. Näin se homma taas etenee. Pitkä on matka, mutta maalilinja häämöttää.

Tulevan kauden laskut
Kyselin fyssarilta tulevan kauden laskuista. Laskettelua voi kokeilla ehkä joulukuussa, mutta kumpareikko, offari, puuteri, sohjoinen lumi on vältettävien listalla tulevan kauden. Söldenin offarit tai puuterilaskut jää siis ehkä väliin, mutta rinteissä saa mennä ja maisemista ja tunnelmasta pääsee nauttimaan lasten vauhdin mukana.

Tarvitsen myös uudet siteet suksiin ja selvittelin jos markkinoilla on siteitä jotka olisivat polven kannalta turvallisempia. Jenkeissä on kehitetty kneebinding niminen side joka tutkimusten mukaan vähentää selvästi eturistisiteen vammoja. Kävin läpi eri tutkimuksia ja kyselin myös asiantuntijoilta asiaa. Suurin etu kneebinding siteessä on että myös takaside kiertyy ja näin side laukeaa herkemmin kun kiertävää vääntöä tulee kaatumisen yhteydessä ja paino on edelleen suksen päällä. Kneebinding on melko kallis ja tuntuu jotenkin TV-shop tuotteelta...

Myös Rossignol on pari vuotta sitten tuonut markkinoille siteen jossa takaside kiertyy. (Rossignol FKS 140, 160, 180XXL) Tämähän on old-school tyyppinen side jollaisia oli Lookilla (ja rossignolilla) 80-90 luvuilla. Jo tuolloin kiertyvää takasidettä pidettiin jalkavammojen kannalta hyvänä, mutta muoti meni edelle ja nämä jäi ajan saatossa pois. Nyt näitä on kuitenkin tulossa taas markkinoille ja useat tutkimukset ovat osoittaneet että kiertyvä takaside todellakin jossain kaatumistilanteissa estää ristisidevammoja. Mene ja tiedä, mutta ehkä mentaalipuolella tuollaisen siteen hankinta olisi hyvä idea?

Selkeästi hyvä (media)päivä

Minusta on tullut oikeaoppinen kuivatukkainen vesijuoksija

Viimeviikot on ollut hieman tuskaisia koska polvessa jatkuvasti lisääntynyt kipu ja siitä johtuva liikuntarajoitus on kieltämättä stressannut. Olen helpottanut tilannetta käymällä vesijuoksussa. 

Aikaisemmin kirjoittelin vesijuoksun ihanuudesta ja radalla olevien iäkkäämpien "tosijuoksijoiden" aggressiivisuudesta jne. Ajattelin että mitä sitten jos nyt välillä menee vierekkäin tai vähän roiskii. 

MAMIL-middle aged man in lycra

Eilen minua alkoi todenteolla pännimään edessä hitaasti vierekkäin edennyt pari. Siinä juteltiin niitä näitä, ihmeteltiin kuinka leppoisaa vesijuoksu on jne. Kevään vesijuoksuista vauhtini radalla on kasvanut huomattavasti ja koska polven kuntoutus on tilanteessa jossa kaikki siihen liittyvä pännii, kärsivällisyys oli loppua. No, tai se loppui. Havahduin tilanteeseen jossa huomautin edessä meneville että juoksu sallittu vain peräkkäin. Sain osakseni hieman hämmentyneitä katseita ja kuulin heidän kommentoivan keskenään: "ihme tyyppi, ottais nyt ihan iisisti tai menis uimaradalle". Päivän ohjelmaan kuului myös matalassa päässä erilaista hyppelyä ja paikalla juoksemista. Lapsiaan uimakoulusta odottavia vanhempia tämä paikalla hyppelyni huvitti, minua ei niinkään. Siihen kun lisättiin vettä roiskivat kakarat jotka eivät selkeästi kunnioita kylttiä VESIJUOKSULLE VARATTU RATA, mitta alkoi täyttymään ihan tosissaan. Kamalaa, onko minusta tulossa keski-ikäinen äkäinen äijä joka pystyy vesijuoksun lisäksi vain pätemään pyöräilyssä päiväsaikaan kun työmatkapyöräilijät ovat toimistossa ja pyöräteillä liikkuvat vain mummot ja "mad-mamil."

Ortopedille

Vasta tänään aamulla tajuntaan hiipi ajatus, mitä jos se polvi on taas oikeasti mennyt rikki? Sama vastaanotto ja ortopedi kun 26.3 kun kävin keskustelemassa leikkauksesta. Tapasin odotustilassa kohtalontoverini ja ystäväni. Jälleen outo yhteensattuma. Vaihdettiin polvikuulumiset joka oli mukavaa, sen verran hermona olin siinä odotellessa, että ilman juttuseuraa olisin varmaan hajoillut totaalisesti.

Kutsu sisään, lyhyt intro tilanteesta ja tutkimuspöydälle. Seurasin hermostuneena ortopedin kasvoja ja koitin lukea jokaisesta kasvon liikkeestä ja ilmeestä että onko polvi kunnossa vai ei. Välillä ilme vakavoitui ja pulssini kiihtyi. Käännyin mahalleni, säihkädin, koska mahalla polvea ei ole kertaakaan vielä väännelty ja tutkittu. "Tää on tukeva ja hyvässä kunnossa" Euforiaa, riemua. 

Kivun aiheuttaa tälläkertaa ulkosyrjän puoleinen leikkausarpi joka on hieman paksuuntunut arpeutuessa. Tämä taas ärsyttää vieressä olevaa jännettä ja aiheuttaa treenaamisen yhteydessä tulehduksen. Tulehdus puolestaan aiheuttaa kipua ja kipu pientä kontrollin menettämistä josta seuraa taas klenkkaamista.

Tilanne otettiin haltuun kortisonipiikillä (Celestone). Koska mua on piikitetty vastaavalla aikaisemmin lonkkanivelen sisään, tiesin mitä tuleman pitää. Tämä on taas niitä kipuja joita ei ihan heti halua kokea uudestaan. Koska lonkkaan pistetty piikki oli kokoa 22 (ilmeisesti neulan pituus?) tämä neula näytti huomattavasti pienemmältä. (10cm?) Koska kuulin että kortisoni laitettaisiin arpeutuneen kudoksen ja vieressä olevan jänteen ympäristöön, huokaisin helpotuksesta koska oletin ettei neulaa runnota kovin syvälle. Voi poijat että olin väärässä, taas. Kysyin kuinka syvälle tuo tuikataan ja sain vastauksen pienen hymyn kera: "No niin pitkälle kun tässä riittää pituutta". Siitä sitten polvi koukkuun, piikki sisään ensin oikeaan kohtaan ja sitten se varsinainen niitti, eli pientä edestakaisin sörkkimistä neulan kanssa ja kortisonin pumppausta oikeaan paikkaan. Homma ei kestä kauan, mutta se vihlova hetkellinen kipu on kyllä ihan rekisteröitävissä koko kropassa. 

Olin koko päivän ylikierroksilla osin ehkä kortisonista, osin riemusta kun polvea ei nyt tarvitse leikata uudestaan. Tuo piikki aiheutti päivällä ja illalla pientä muljumista, eli rytmihäiriötuntemuksia tai sitten mun sydänkin heittää voltteja riemusta.

Selkeästi hyvä (Media)päivä

Tänään oli uutisoinnin kannalta merkittävä päivä. Julkkis-BB alkoi, es ja yolo! Niin ja Nokia myi luurit Microsoftille. Saa nähdä mihin tuo jälkimmäinen johtaa. Mielenkiintoista.

Julkkis BB-spektaakkeli. Hmm. Jos laittaisin ducklipsit ja silarit, nyppisin kulmakarvani viiruiksi, jalkaan hunks-farkut, Ed-Hardy paita ja ilmoittaisin seiskalle olevani retu glamourmalli olisinko tänään ollut matkalla taloon? Ei, mielummin mamil kuin BB-julkkis. :)