Melkein neljä viikkoa kulunut - Ensimmäinen fysio ja lisää vesijuoksua

Ensimmäinen fysioterapia käynti leikkauksen jälkeen

Kulunut viikko on sujunut melko hyvin ja jalan kanssa on voinut ulkoilla hieman enemmän. Piipahdin Porkkalan niemessä ulkoiluttamassa polvea.

Kun kolme viikkoa oli kulunut leikkauksesta ja oli ensimmäisen fysioterapian aika. Odotin tuskaista jalan vääntelyä ja hampaat irvessä harjoittelua. Olin oikeassa, mutta yksi asia tuli yllätyksenä. Leikkausarvet kiinnittyvät tässä ajassa alla olevaan lihakseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että iho arpikudoksineen on kiinni alla olevassa lihaksessa ja näin ei saa olla. Tämä on normaalia, mutta iho ja arpikudos pitää hieroa irti lihaksesta. No perkele, sehän sattuu. Taas uusia kiputuntemuksia. Homma menee niin että painetaan leikkausarpia lujasti eri suuntiin ja pyritään saamaan se liikkumaan vapaasti muun ihon mukana. Mainitsinko että tämä sattuu. Tätä tehdään nyt sitten viikon ajan ja jos arvet eivät liiku seuraavassa kontrollissa fysioterapeutti irroittaa ne voimakkaalla hieromisella seuraavalla käynnillä. Not gonna happen. Eil hierotaan hampaat irvessä aamuin illoin noita arpia.

Ortopedi kävi samalla tarkistamassa polven ja sanoi että polvesta tulee hyvä. Nyt on vain maltettava tehdä kevyitä liikkeitä jotta se ei heti kättelyssä hajoa. Liikkuvuus suoraksi ok ja hieman yli, eli sitä ei tarvitse harjoittaa, koukkuun 105 astetta eli mahdollistaa portaiden kävelyn ylös ja alas ilman tukea, pyöräilyn ja kävely pitäisi alkaa normalisoitumaan. Klenkkaamisesta pois oppiminen onkin sitten pidempi juttu. Jalkaterä menee automaattisesti klenkatessa vinoon ja samoin lantio. Eli melkoista veivaamista. Tästä pitää harjoitella eroon. Jokainen askel vaatii keskittymistä jotta päästään kohti normaalia liikkumista.

Uusi jumppasarja on melko tiukka ja sisältää 2kg nilkkapainolla harjoittelua 3*25 sarjoissa ja yhteensä noin 10 eri liikettä. Lisäksi lämmöt kuntopyörällä, kuntopyörää noin 30-40min mahdollisimman usein samoin vesijuoksua. Kuntopyörään saa myös laittaa vastusta. Seisoviltaan ei saa polkea. Treenisäryn vuoksi särkylääkkeet ovat välillä olleet tarpeellisia, mutta Panacodit ovat jääneet purkkiin.

Välillä kävellessä polvilumpion alla tuntuu erittäin terävää viiltävää kipua joka aiheuttaa spontaanin AIIISSSS, huudahduksen ja ihmeelliseen kyyryasentoon jumittumisen. Tästä seuraa tietenkin ihmetteleviä katseita.

Golf kuuluu nyt myös sallittujen lajien piiriin. Tosin liikkuminen täytynee jonkin aikaa tehdä autolla koska kovin nopeaa tämä kävely ei vieläkään ole.

Vesijuoksu on aggressiivinen laji

Avauduinkin aikaisemmin tästä lajista ja erityisesti kampausten suojelemisesta ja siitä että tässä osa mummeleista tekee kaikkensa ettei pää kastu. No, kuluneella viikolla olin ystäväni kanssa vesijuoksemassa ja menimme rataa sääntöjä uhaten hieman lomittain. Vastaan lipui kunnioitettavan iän ja elopainon saavuttanut hopeakettu. Yrmeä ja vihainen ilme lipui lähemmäksi. Sylkeä säästämättä hän sanoi voimakkaalla äänellä että vierekkäin juoksu on kielletty!!. Olen siis sortunut rikkomaan vesijuoksun sääntöjä minäkin. Eikä siinä mennyt kuin viikko aloittamisesta. Vesijuoksu on niin tylsää että ehkä pieni sääntöjen rikkominen tai hiusten kuivana pitäminen tuo tähän jotain lisäjännitystä että jaksaa tätä harrastaa. 

Tässä välissä eteen oli muodostunut isompi ruuhka ja eteneminen lähes pysähtyi. Teimme rohkean päätöksen lähteä ohittamaan kielletyssä asennossa, eli otimme pari uimaliikettä. Tätä seurasi hermostunut huuto: "Ei saa molskia, ei saa uida, ei saa roiskia hei, hiukset kastuu!!" Nyt radalla liikkui kaksi suuttunutta juoksijaa jolta sai selkäytimeen asti tuntuvaa katseen kautta välittynyttä vihaa joka kierroksella. "Nuoret" eivät selvästi ole tervetulleita tänne ja ystävältäni kysyttiin etteikö hän osaa uida vai mitä hän täällä oikein tekee. Pukuhuoneessa vilkuilin olan yli ja odotin altaassa riehuneen mursun tulevan sukkasaippuan kanssa hakkaamaan säännönrikkojaa. Paska laji, vaikka tekeekin polvelle hyvää. 

Muutoin paluu arkeen alkaa sujumaan paremmin ja työnteko onnistuu ihan hyvin, joten sairaslomaa ei tarvitse pidentää. Eli vielä viikko sairaslomaa joka pitäisi käyttää todella tiiviiseen kuntouttamiseen jotta saa luvan aloittaa jalkojen kuntosalitreenin. Fysioterapeutti sanoi että nyt et mene töihin vaan teet näitä harjoitteita tiiviisti viimeisen sairaslomaviikon. Yritetään pitää tästä kiinni.

Viikko 2 takana - Tikit pois ja veteen

Näin se aika menee, viikko mennyt ja yhtään kirjoitusta ei ole "ehtinyt" kirjoittamaan.  Tässä menneen viikon tärkeimmät tapahtumat.

Tikit pois

Perjantaina 10.5 oli kulunut 11 päivää leikkauksesta ja oli aika poistattaa tikit. Tikkejä oli yhteensä ainoastaan neljä. Ajattelin että tikkien poisto tuskin tuntuisi juuri miltään. Olin väärässä. Hienot tikit oli melko tiukalla ja viimeinen tikki aiheuttikin sitten pientä hikeä ja puhaltelua ennenkuin se suostui irtoamaan. Aikaa poistoon meni ehkä 2min. Todella pienet ja siistit jäljet tuosta isosta operaatiosta tulee jäämään. Kuvassa näkyvien jälkien lisäksi reidessä on pieni jälki ja takareidessä myös hyttysenpureman kokoinen piste. Takareiden värikartta sen sijaan vaihtelelee väriltää ja on edelleen ollut hieman kasvusuunnassa. Polven kivut ovat hieman kasvaneet ehkä treenaamisesta johtuen. Öisin on välillä melko kovaa kasvukipumaista särkyä. Välillä on ollut lähellä että olisin tarttunut Panacodiin, mutta ilman ollaan kuitenkin pärjätty.

Samalla kun menin tikkien poistoon palautin myös kepit. Nyt ollaan sitten menty ilman keppejä ja pari kertaa käytyt kaupassa onnistuneesti. Kauppakeskuksen portaita alaspäin vääntäessä vaimo pyysi että jos kuitenkin ottaisin ihan vaan yhden askeleen kerralla. Liikkuminen näytti hänen mielestään niin oudolle että lasten alahuuli alkoi pelosta väpättämään.

Tyttären jalkapalloharkoissa ja matseissa on myös tullut oltua. Jos jalkaa ei alkaisi särkemään parin tunnin yhtäjaksoisen seisomisen jälkeen voisi periaatteessa mennä jo konttorille. Valitettavasti pystyasentoa ei kuitenkaan kestä paria tuntia enempää ilman että pitää saada jalka jäihin ja koholle. Päivä päivältä kuitenkin parempaan mennään.

Jalan liikkuvuus paranee myös hitaasti, mutta suunnitelman mukaan. Lisää taivutusta on tullut pari astetta lisää, eli menee nyt hieman yli 90, mikä tarkoittaa helpotusta kuntopyöräilyyn, satulaa on nyt laskettu pykälää alemmaksi. Se helpottaa tuota tyhjää polkemista siten, ettei perse käy ihan kokonaan eri puolilla satulaa joka kierroksen aikana. Pyörää on tullut poljettua noin 20-30min päivässä 10-15min jaksoissa. Pikkuhiljaa poljentanopeus on noussut noin 45-50 kierrokseen minuutissa tai noin 20kmh. Hurjaa.

Välillä kävely tuntuu sujuvan ihan hyvin, joskin hitaasti. Kun kysyin lapsilta että näyttääkö isin kävely jo normaalilta sain rehellisen vastauksen pienen esityksen muodossa. Eli ei todellakaan näytä.

Parfyymiä, hiuslaitteita ja ruuhkaa

Tikkien poiston myötä irtosi lupa myös vesijuoksulle. Maanantai 13.5 siis uimahallille. Tunnelma oli jännittynyt kuten aina ennen urheilusuoritusta. Speedot jalkaan ja altaan reunalle valitsemaan välineitä, eli selkäkellukeliiviä. Matkalla vesijuoksulle varatulle radalle ohitin koululaisryhmän. Sain mustelmallani ansaittua ihmettelyä. "Tsiigatkaa, ihan perusmustelma, siis perus".

Kuvan henkilöt eivät liity tapaukseen

Vesijuoksu on terveellinen harrastus joka sopii kaikenikäisille. Niinpä, siksi maanantaiarkiaamu on ruuhkainen radalla.

Virittelen vesijuoksuliiviä päälle ja nenään kantautuu voimakas eri parfyymien "tuoksu". Kuin lokit koleraaltaassa erilaiset hiuslaitteet keinahetelevat pienten aaltojen tahtiin. Uimavalvoja pysäyttää vanhemman rouvan joka on kampeamassa altaaseen hiukset kuivina ja selkeästi suihkukin on onnistuttu ohittamaan. Valvoja pyytää kohteliaasti rouvaa joko laittamaan uimahatun tai palaamaan suihkuun huuhtelemaan hiukset. Vastauksena on tyly: "kuule poika nämä hiukset on niin lyhyet että näistä mitään irtoa" ja näin ruova molskahtaa tottuneesti altaaseen, välttäen myös tässä tilanteessa hiusten kastelemisen.

Minulla ei ole mitään eläkeläisiä vastaan, ei todellakaan, mutta miksi nämä eläkeläisrouvat tulevat uimahalliin voimakkaasti parfymoituine hiuslaitteineen? Ikäänkuin tämä hiusten kuivana pysyminen olisi jokin vesijuoksun alalaji? Kampaajan kautta tiukka tupeeraus, harmaat haituvat kerälle ja koholle, sekaan kukkia ja muita koristeita, komeus verhotaan jonkinlaiseen läpinäkyvään harsoon ja sitten uimahalliin ja veteen. Se joka saa suurimman hiuslaitteen ilman uimalakkia valvojan ohi kerää parhaimmat pisteet. Bonuspisteitä tulee imeläimmän parfyymin kantajalle. Valvojan ohjeet ohitetaan lauseella, älä sä poika mulle ala, kun tämä yrittää sanoa että juoksuliivit tulee kiristää kunnolla ettei ne ole vedessä niskassa ja paina vesijuoksiaa väärään asentoon. Hiukset on tässä etusijalla, muulla ole niin väliä.

Rohkeasti sekaan. Ensimmäiset polkaisut ovat melko tuskallisia ja polvilumpion alla vihloo, mutta hetken päästä veden polkeminen alkaa sujumaan ja huomaan harkitsevani ohitusta. Kaiken kaikkiaan vesijuoksu oli kuitenkin ihan mukavaa ja tänään polvi on ollut jollain tavalla liikkuvampi, eli ehkä tavoitteeksi voisi ottaa 2-3 kertaa/viikko.

Pientä edistystä siis tapahtuu koko ajan joten kyllä tämä tästä.

Viikko 2 alkaa, pyörän päälle

Ensimmäinen viikko meni miten meni, mutta nyt toinen viikko on jo käynnissä. Jatkuvat toistot näillä jumppaliikkeillä alkaa tympimään. Liikkuvuus edistyy päivä päivältä, mutta olisi mukava saada pian uusia liikkeitä tai variaatiota näihin nykyisiin. Enää ei tule sitä innostusta joka saa huutamaan perheen paikalle: "katsokaa, isi raahaa jalkaa 20cm edestakaisin tuolilla istuen! Eilen meni vaan 19cm!" Perhekään ei jaksa innostua. Ihme.

Eilen kokeilin kuntopyörää, mutta yksi kierros meni huudon kanssa joten jätin sen rauhaan. Olen kuitenkin katsellut pyörää sillä silmällä pitkin päivää. Mitä jos nostaisin satulaa korkeammalle? Joo, pitää kokeilla. Nostin satulan sille korkeudelle jossa onnettomuuksia alkaa tapahtumaan. Pyörän päälle nouseminen vaati taas sisäisen Veikka G:n esiin houkuttelemisen. Viimein satulan päällä ja oli tunne että täältä voisi kirkkaalla säällä nähdä Tallinnaan. Hampaat yhteen ja kokeilemaan. Ensimmäinen kierros oli tuskaa, mutta ei niin paha kuin eilinen kokeilu, seuraava kierros oli helpompi ja hei, tämähän sujuu. Ok, ei nyt mitään ihmeellistä, mutta ekat 10min ilman vastusta poljettu. Edistystä, jee! Tein tästä merkittävästä tapahtumasta videokoosteen.

Viikko takana, nyt hommiin. Tai no...

Kartta leviää...

Ensimmäinen viikko takana ja kyllä tämä tästä pikkuhiljaa. Tänään hieman työskentelyä kotoa käsin. Aluksi ajattelin että tässähän voisi raahautua jo toimistollekin pikkuhiljaa kun autollakin pystyy ajamaan. Totuus kuitenkin iski parin tunnin työskentelyn jälkeen. Aika kuluu työskennellessä huomaamatta ja jalan liikuttelu unohtuu. Kun jalka on ollut paikallaan tavallaan väärässä asennossa, sen liikuttaminen tuntuu kun aloittaisi lähtöruudusta... Täytyy siis ottaa iisimmin. Tästähän se fysioterapeutti myös varoitteli. Ei pidä innostua liikaa, kyseessä on edelleen polven iso leikkaus ja sen toipumisaika on pitkä, vaikka sen jättämät leikkausarvet ovat pienet. Eli fokus tiukasti polven harjoituksiin ja työt vielä hetkeksi taka-alalle. Tästä muistuttaa myös takareidessä edelleen suureneva mustelma ja siihen liittyvät ilkeät vihlonnat ja suonenvetomainen kipu. Polven turvotus on hieman laskenut. Sisätiloissa liikkuminen on eilistä helpompaa ja keppejä en ole tänään kotona käyttänyt.

Muuten päivä on ollut melkoisen tapahtumaköyhä. Kohokohtiin kuului lääkevapaa päivä, eli ensimmäinen täysin ilman kipulääkkeitä vietetty päivä.

Päivä 6, Belsebubin blinit

Kiitos kaikille tämän blogin lukijoille tähän asti, höpinöitäni on nyt luettu yli 1500 kertaa 11 eri maasta.

Onnittelut kaikille maaliin päässeille Helsinki City Run juoksijoille. Tänä vuonna en ihan päässyt osallistumaan, mutta kun katsoo naamakirjan tuttujen  aikoja niin olis sitä voinut keppien kanssa päästä samoihin. ;) Joo, no jos ensi vuonna pääsee osallistumaan ja alle 3h tän jalan kanssa niin olen tosi tyytyväinen.

Viime yö oli ensimmäinen yö ilman kohotettua sängyn jalkapäätyä. Jalat alkoivat jotenkin kyllästyä jatkuvaan koholla olemiseen. Aamulla polven turvotus oli hieman laskenut, mutta mustelma polvitaipeessa senkun laajenee ja on melko kipeä. Mustelma oli alkuun Ahvenanmaan muotoinen ja kokoinen tässä polvitaipeen mittasuhteessa, mutta samassa mittasuhteessa se on nyt Afrikan näköinen ja kokoinen. Katsotaan tuleeko kaveriksi amerikan yhdysvallat ensi yönä. Istuminen tavallisella tuolilla ei oikein onnistu pitkiä aikoja tuon vuoksi.

Tänään on pärjätty vain yhdellä tulehduskipulääkkeellä ja muutkin kivut (selkä, pää, poskiontelot, vatsa) ovat lievittyneet. Polven liikkuvuus melko ennallaan 0-95 astetta, mutta taipuu pienemmällä kivulla. Pohje kramppailee ja tuo takareisi tuntuu ikävältä kun jalkaa koukistaa. Hampaat irvessä joutuu tekemään takareisiharjoituksia.

Olimme katsomassa tyttären jalkapalloturnauksen viimeistä ottelua. Hienosti pelasivat vuotta vanhempien sarjassa, 5/6 voittoa. Fiilistä lisäsi rapsakka kevät sää, noin 8 astetta, tuuli ja kaatosade. Autoa ei saanut parkkiin kovin lähelle, joten oli pakko tehdä pisin siirtymä tähän asti. (noin 600m suunta) Hidasta oli, mutta edistystä.

Aamu alkoi muuten karppaajan kauhulla, amerikkalaisilla pannukakuilla ja siirapilla. Nämä ovat just niitä aamupaloja joista vannoin pidättäytyväni ennen leikkausta etten lässähdä aivan totaalisesti kuntoutusjakson aikana. No, tämä oli toinen kerta kun olen näitä koskaan tehnyt ja tänään tuli liikuttua melko paljon. (ketä mä yritän huijata...) Näiden "belsebubin blinien" vuoksi jenkeissä saa kauppakeskuksessa lainata sähkömopoja että pääsee liikkumaan. Jääköön siis tähän kertaan näiden tekeminen.


Ensi viikon lopussa on tikkien poisto ja silloin voi aloittaa vesijuoksun. Tavoitteena on myös päästä polkemaan "kalsaritelineellä" pian.

Ensimmäinen viikko lähenee loppuaan ja elämä uuden eturistisiteen kanssa alkaa pikkuhiljaa käynnistymään. Kepeistä ei ihan vielä uskalla kokonaan luopua, mutta ensi viikolla saattaisi onnistua.

Päivät 4 ja 5

Päivä 4 ja päätin aamulla että tänään kokeillaan minimoida Panacodit sillä nyt todenteolla alkaa tämä jatkuva päässä pyöriminen riittää. Myös jatkuva päänsärky on ollut todella ärsyttävää. En tiedä johtuuko Vimovosta vai Panacodista vai niiden sekoituksesta. Minulla ei yleensä ole lainkaan päänsärkyä. Alaselkä on edelleen kipeä ja mennyt mustelmille. Eli jokin pieni vuoto siellä selkäydinpuudutuskohdassa on/on ollut.

Iltapäivää kohden päänsärky siirtyi silmien ympärille ja poskiin. Nyt alkoi muistua mieleen. En ole syönyt allergialääkkeitä ja kevään pöly aiheuttaa näihin aikoihin yleensä poskiontelotulehduksen. Varsinaista allergiaa tietylle kasville tms. ei ole, mutta pölyn yliherkkyys joka johtaa näihin oireisiin.
No, otin Kestineä muiden lääkkeiden joukkoon ja noin tunnin päästä päänsärky alkoi hellittää.  Wohoo!

Alkoi jo henkinen kantti rakoilla kun olin ajatellut että tällä viikolla keskitytään polven särkyihin ja sen hoitamiseen, mutta se onkin ollut sivuosassa... kuume, selkäsärky ja selän sähköiskut, päänsärky, lääkkeiden aiheuttamat hengitysoireet, pojan kuume, poskionteloiden särky. Mikä tosta vielä puuttuu? Ai niin:

Jalkapuoli kiitää läpi asunnon (jos kaikenlaiset pierujutut ärsyttää, skippaa tämä kappale)
Apujoukot lähtivät ostoksille ja jäin kotiin katsomaan telkkaria ja jumppaamaan jalkaa. Hetken päästä ilmaantui uusia oireita. Jep, vatsaa alkoi nipistämään. No, ei tässä mitään, vessaa kohti. Vaan missä kainalosauvat? Olin jättänyt ne keittiöön koska aikaisemmin kävely oli sujunut kohtuu hyvin ilman vahvoja kipulääkkeitä.

Tässä vaiheessa jalka olikin turvonnut ensimmäistä kertaa vähän enemmän ja kun laitoin jalan lattiaalle alkoivat aivan uudenlaiset kivut. Nyt tiedän mitä vastaavan leikkauksen kokeneet tarkoittavat sillä todella ikävällä tunteella, kun sanotaan että nesteet lähtee virtaamaan pohjetta kohti. Helvetti sentään. Vatsasta alkoi kuulua myös huolestuttavaa murinaa ja tässä vaiheessa en vielä tiennyt missä kainalosauvat on. Ensimmäinen varoituslaukaus (jos ymmärrätte mitä tarkoitan), nyt alkoi olemaan vessaan kiire. Ei muuta kun huudolla ja veivaamisella ilman sauvoja vessaan. Sanotaanko että saavuin paikalle akateemisen vartin sisällä. Eli melkein ajoissa.

No, kaikki hyvin eikä suurempaa vahinkoa sattunut, mutta se tunne... paperitelineessä hyrrää tyhjä rulla ja apujoukot shoppailemassa. Tälläkertaa ei yhtään helpottanut että se oli sitä kätevää sulavaa mallia. Vaikka toisaalta, toimisikohan se...ei, ei sentään. Seurasi akrobatiaa jolla olisi ehkä päässyt Talentissa seuraavalle kierrokselle ja uusi rulla paikalle. Kun viimein pääsin takaisin sohvalle kaiken jälkeen, tuijotin hetken tyhjällä katseella kattoon ja toivoin ettei mikään vatsatauti ole minua tavoittanut. Onneksi ei, se oli kertasetti ja ilmeisesti se tuplaespresso oli vaan liikaa näiden kaikkien lääkkeiden kanssa.

Polvistatus
Jumppaliikkeitä on tehty säännöllisesti ja polvi menee ilman ongelmia suoraksi ja hieman yli 90 asteen kulmaan. Turvotus on nyt suurimmillaan ja polvitaipeeseen on kehittynyt koko polvitaipeen kokoinen mustelma joka tuntuu kasvavan pikkuhiljaa. Takareisi tuntuu nyt kipeältä ja kohta josta varaosa on otettu on selkeästi yksi kivunlähde. Kipu on kuitenkin hyvin siedettävää ja pärjää ilman Panacodia.

Päivä 5
Sängystä nouseminen oli hieman tuskaista kun jalan "virtaukset käynnistyivät", mutta kun sitkeästi vaan laittaa painoa jalalle se helpottaa. Välillä menee ilman keppejä tosi hyvin, välillä jalka tuntuu hieman huteralta ja tarvitsee tukea. Jalka liikkuu kuitenkin hyvin ja päätin että menemme iltapäivällä lastenkutsuille. Koska en ole ottanut vuorokauteen kuin tulehduskipulääkettä (Vimovo) ja jalan liikkuvuus on melko hyvää satojen jumppaliikkeiden ja nilkkapumppausten jälkeen, oli aika kokeilla istua autoon, ratin taakse.

Hämähäkkimiehen sulavien liikkeiden lailla istuinkin pian ratin takana. Penkin säädöt kohdilleen ja kuivaharjoittelua: nopeaa voimakasta jarrutusta, kaasun painamista edestakaisin. Joo, sujuu ilman kipuja. Lääkäri ja fysioterapeutti sanoi että auton rattiin pääseen noin 2-4 viikon sisään jos kivut sallii. Koska polkimien käyttö tuntui niin hyvältä ajettelin kokeilla pienen pätkän. Sujui kuin tanssi. Voi tätä riemun tunnetta!

Ajoin perheeni kanssa lastenkutsuille ja oli todella virkistävää nähdä muita ihmisiä ja syödä erilaisia herkkuja. Liikkuminen sujui ihan hyvin ja kävimme ruokakaupassa kotimatkalla. Sekin sujui ongelmitta, joskin hieman alkoi ottamaan voimille. Jonkinlainen voitto kuitenkin. Tosi hyvä fiilis. Viikko on ollut tähän asti todella raskas henkisesti ja fyysisesti eri oireiluineen, mutta nyt mennään vasta päivässä 5 ja tilanne on näin hyvä!

Päivä 3 ja "musavideo"

Päivä 3
Eilinen selän sähköttely ja oireilu on hieman parempaan päin. Onneksi, sillä se oli erittäin inhottavan tuntuista. Aamu alkoi päänsäryllä ja sitä se on ollut koko päivän. Kaikesta huolimatta tiukkaa jumppaamista 3-4 kertaa päivässä noin 20-40min kerralla. Polvi ei ole juurikaan särkenyt. Välillä tulee erilaisia "puukoniskuja" eri puolille, mutta ovat ihan siedettäviä. Liikkuminen on taas hitusen helpompaa ja sauvoja en ole sisällä kovin paljon käyttänyt, mutta kävely on hidasta kun yrittää olla kauheasti klenkkaamatta. Tunto on palautumassa säären etuosaan yhä enemmän. Hyvä.

Yöllä oli pieni liskodisko ja ihmeellisiä unia ja heräsin ilmeisesti panacodin aiheuttamaan hengitysoireeseen taas. Kesti reilun tunnin tuo läähättäminen. Alkaa pian riittää nää kemikaalit.

Katsoin aamulla Netflixistä pari jaksoa Nikitaa. Kohtuu viihdyttävää, mutta TV:n töllöttely riitti hetkeksi aikaa tuon jälkeen.

Pojalle nousi eilen illlalla kuume ja se on jatkunut koko päivän. Raukka on ihan rätti eikä jaksa tehdä muuta kuin maata, katsella piirrettyjä ja nukkua. Kuumeen lisäksi ei ole juurikaan muita oireita, mitä nyt valittaa silmien kirvelyä välillä. Jos saisin pyytää, niin meidän perhe vois nyt keskittyä yhteen vaivaan kerralla. Toivottavasti tuo menee ohi eikä ole sen kummempaa tarttuvaa virusta. Itsellä on ollut kuumeilua leikkausesta lähtien, mutta tänään ollan oltu alle 38 koko ajan.

Koska olo oli kaikesta huolimatta eilistä virkeämpi avasin työläppärin ja luin sähköpostit ja tein hetken hommia. Koska lääkkeet vievät vielä aika hyvin keskittymiskykyä ajattelin kuitenkin antaa töiden vielä odottaa ja kokeilla jotain muuta.

Harrastan musiikkia, laulamista ja kosketinsoittimia. Soitin hetken myös kaverini bändissä, mutta bändihommat vaativat sen verran aikaa että bändiharrastus oli melko lyhytaikainen. (ja minun osalta ehkä sellainen don't quit your day job juttu) Soittaminen ja laulaminen on kuitenkin ollut arkiviikkoina sellainen on/off juttu. Soittimena on tällähetkellä Yamaha Tyros 2 jonka hommasin viitisen vuotta sitten. Sellainen "oneman band" jolla risteilylaivojen bingohetket kullataan, tiedättehän, soitin ja sen takana laulava karvarinta ja ikivihreät.

Väänsin itseni soittimen ääreen, vetäisin pari harjoituskierrosta ja laitteen nauhuri päälle. Tuloksena syntyi lääkepöllyissä laulettu ja soitettu oma versio kappaleesta On the Road again. (Kitarat, pianot ja soinnut soitan, taustat koneelta) Jotta sen saisi tänne blogiin, kaikkien riemuksi, siitä piti tehdä video. Niinpä virittelin tuohon muutamia kuvia tähän astisesta matkasta polven kanssa. Olkaa hyvä. Kiitos ja anteeks. :)

Päivät 1 ja 2 leikkauksen jälkeen

(HUOM! Sisältää kuvan jalasta käärö avattuna. Älä katso jos ruma, karvanen ja verinen jalka inhottaa.)

Ensimmäisen yön tuskat oli toistaiseksi pahimmat tämän polven kanssa. Seuraava yö sujui jo suht ok polven kanssa. Ainoa uusi riesa oli selkäydinpuudutuksesta jäänyt säkenöinti selässä. Itseasiassa selkäkipu on ollut polvea pahempaa. Välillä tuntuu kuin puudutusneula olisi jäänyt selkään ja liikkuessa se säkenöi vihlovasti ympäriinsä.

Vappuaatto

Aattoilta meni panacodin voimin pienessä kohmelossa perheen kanssa leffaa katsoen, perinteiset vappunaposteltavat kyytipoikana. Kuohuva oli tälläkertaa mehukatin sima. (Voi tätä riemun määrää.) Leffaksi valikoitu Wreckit Ralph. Ihan kiva kokoperheen animaatioseikkailu. Lääketokkurassa meinasi muutaman kerran silmäluomi painaa, mutta suurin osa leffasta jäi mieleen. Eli normivappu, filmi poikki ja kasapäin supersankareita nähty.

Iltaa kohden selkäydinpuudutuksesta alkanut säkenointi selässä paheni hieman. Tuntui todella ilkeältä välillä ja soitin lopulta sairaalan päivystykseen kysyäkseni neuvoja. Juttelin anestesialääkärin kanssa ja hän totesi ettei tuossa suurempaa vahinkoa ole voinut sattua, mutta lihaskipu saattaa aiheuttaa säkenöintiä. Pyysi käymään vappupäivänä jos asiaa kiusaa.

Yö meni melko ok, kun lopulta säkenöinti selässä antoi myöden tai nukkumatti vei. Lääkitys aiheuttaa nukkuessa välillä jonkinlaista läähättämistä tms. Happi tuntuu vähän ohueltä välillä, mutta melko hyvät unet ilman kummempia heräämisiä.

Vappu

Vappupäivä alkoi selän säkenöinnillä, mutta polvi tuntui melko hyvältä. Selän tuntemukset pistivät ärsyttämään, koska polven kanssa oli jo ihan riittävästi tekemistä. Päätin iltapäivällä käydä keskustelemassa anestesialääkärin kanssa, koska tuo alkoi potuttamaan enemmän kuin polven kipu. Kontrollissa ei mitään hälyttävää, ilmeisesti lihakset menneet jumiin ja tullut jotain pientä mustelmaa tms. tuonne joka aiheuttaa tuota säkenöintiä ja kipua. Pitäis mennä itsekseen ohi. Hyvä niin. Toivotaan niin.





Kotona olen ottanut askeleita ilman keppejä ja tehnyt kuntoutusharjotteita 3-4 kertaa päivässä. Jalka menee omasta mielestä jo lähes suoraksi. (polvitaipeen ja lattian väliin ei jää juurikaan tilaa) Kivunlievityksenä on tänään mennyt aamulla Vimovo ja yksi Panacod. Tätä kirjoittaessa ei vielä ole kipuja juuri tuntunut joten otan seuraavan setin yötä vasten jotta päivä menisi hieman virkeämpänä.

Vappuna sai myös avata tuon jalkapaketin ja tarkistaa haavat ja käydä suihkussa. Aika pieniltä nuo haavat näyttää. Pahoittelen inhottavaa kuvaa, tuota ei saa vielä sen kummemin hangata tai pestä, mutta ei tuo nyt niin kamalan näköinen ole. Kipujen perusteella olisin odottanut että reiät olisivat ihan eri kohdissa. Kohdat on tikattu siististi ja kovin paljon niitä tikkejä ei näyttäisi olevan.

Vappupäivän sää oli todella hieno ja iltapäivällä oli mukava loikoilla pihaterassilla. Terassille pääseminen oli muutaman jyrkän askelman päässä. Hyvä että meissä jokaisessa asuu pieni Veikka G. joten pienen kiipeilyn jälkeen pääsin turvallisesti aurinkotuolille ilman pelättyä keppispagaattia.

Nyt on enää 180 päivää kuntoutusta jäljellä. Nämä päivät menevät ihan siivillä. :)