Viikko 2 takana - Tikit pois ja veteen

Näin se aika menee, viikko mennyt ja yhtään kirjoitusta ei ole "ehtinyt" kirjoittamaan.  Tässä menneen viikon tärkeimmät tapahtumat.

Tikit pois

Perjantaina 10.5 oli kulunut 11 päivää leikkauksesta ja oli aika poistattaa tikit. Tikkejä oli yhteensä ainoastaan neljä. Ajattelin että tikkien poisto tuskin tuntuisi juuri miltään. Olin väärässä. Hienot tikit oli melko tiukalla ja viimeinen tikki aiheuttikin sitten pientä hikeä ja puhaltelua ennenkuin se suostui irtoamaan. Aikaa poistoon meni ehkä 2min. Todella pienet ja siistit jäljet tuosta isosta operaatiosta tulee jäämään. Kuvassa näkyvien jälkien lisäksi reidessä on pieni jälki ja takareidessä myös hyttysenpureman kokoinen piste. Takareiden värikartta sen sijaan vaihtelelee väriltää ja on edelleen ollut hieman kasvusuunnassa. Polven kivut ovat hieman kasvaneet ehkä treenaamisesta johtuen. Öisin on välillä melko kovaa kasvukipumaista särkyä. Välillä on ollut lähellä että olisin tarttunut Panacodiin, mutta ilman ollaan kuitenkin pärjätty.

Samalla kun menin tikkien poistoon palautin myös kepit. Nyt ollaan sitten menty ilman keppejä ja pari kertaa käytyt kaupassa onnistuneesti. Kauppakeskuksen portaita alaspäin vääntäessä vaimo pyysi että jos kuitenkin ottaisin ihan vaan yhden askeleen kerralla. Liikkuminen näytti hänen mielestään niin oudolle että lasten alahuuli alkoi pelosta väpättämään.

Tyttären jalkapalloharkoissa ja matseissa on myös tullut oltua. Jos jalkaa ei alkaisi särkemään parin tunnin yhtäjaksoisen seisomisen jälkeen voisi periaatteessa mennä jo konttorille. Valitettavasti pystyasentoa ei kuitenkaan kestä paria tuntia enempää ilman että pitää saada jalka jäihin ja koholle. Päivä päivältä kuitenkin parempaan mennään.

Jalan liikkuvuus paranee myös hitaasti, mutta suunnitelman mukaan. Lisää taivutusta on tullut pari astetta lisää, eli menee nyt hieman yli 90, mikä tarkoittaa helpotusta kuntopyöräilyyn, satulaa on nyt laskettu pykälää alemmaksi. Se helpottaa tuota tyhjää polkemista siten, ettei perse käy ihan kokonaan eri puolilla satulaa joka kierroksen aikana. Pyörää on tullut poljettua noin 20-30min päivässä 10-15min jaksoissa. Pikkuhiljaa poljentanopeus on noussut noin 45-50 kierrokseen minuutissa tai noin 20kmh. Hurjaa.

Välillä kävely tuntuu sujuvan ihan hyvin, joskin hitaasti. Kun kysyin lapsilta että näyttääkö isin kävely jo normaalilta sain rehellisen vastauksen pienen esityksen muodossa. Eli ei todellakaan näytä.

Parfyymiä, hiuslaitteita ja ruuhkaa

Tikkien poiston myötä irtosi lupa myös vesijuoksulle. Maanantai 13.5 siis uimahallille. Tunnelma oli jännittynyt kuten aina ennen urheilusuoritusta. Speedot jalkaan ja altaan reunalle valitsemaan välineitä, eli selkäkellukeliiviä. Matkalla vesijuoksulle varatulle radalle ohitin koululaisryhmän. Sain mustelmallani ansaittua ihmettelyä. "Tsiigatkaa, ihan perusmustelma, siis perus".

Kuvan henkilöt eivät liity tapaukseen

Vesijuoksu on terveellinen harrastus joka sopii kaikenikäisille. Niinpä, siksi maanantaiarkiaamu on ruuhkainen radalla.

Virittelen vesijuoksuliiviä päälle ja nenään kantautuu voimakas eri parfyymien "tuoksu". Kuin lokit koleraaltaassa erilaiset hiuslaitteet keinahetelevat pienten aaltojen tahtiin. Uimavalvoja pysäyttää vanhemman rouvan joka on kampeamassa altaaseen hiukset kuivina ja selkeästi suihkukin on onnistuttu ohittamaan. Valvoja pyytää kohteliaasti rouvaa joko laittamaan uimahatun tai palaamaan suihkuun huuhtelemaan hiukset. Vastauksena on tyly: "kuule poika nämä hiukset on niin lyhyet että näistä mitään irtoa" ja näin ruova molskahtaa tottuneesti altaaseen, välttäen myös tässä tilanteessa hiusten kastelemisen.

Minulla ei ole mitään eläkeläisiä vastaan, ei todellakaan, mutta miksi nämä eläkeläisrouvat tulevat uimahalliin voimakkaasti parfymoituine hiuslaitteineen? Ikäänkuin tämä hiusten kuivana pysyminen olisi jokin vesijuoksun alalaji? Kampaajan kautta tiukka tupeeraus, harmaat haituvat kerälle ja koholle, sekaan kukkia ja muita koristeita, komeus verhotaan jonkinlaiseen läpinäkyvään harsoon ja sitten uimahalliin ja veteen. Se joka saa suurimman hiuslaitteen ilman uimalakkia valvojan ohi kerää parhaimmat pisteet. Bonuspisteitä tulee imeläimmän parfyymin kantajalle. Valvojan ohjeet ohitetaan lauseella, älä sä poika mulle ala, kun tämä yrittää sanoa että juoksuliivit tulee kiristää kunnolla ettei ne ole vedessä niskassa ja paina vesijuoksiaa väärään asentoon. Hiukset on tässä etusijalla, muulla ole niin väliä.

Rohkeasti sekaan. Ensimmäiset polkaisut ovat melko tuskallisia ja polvilumpion alla vihloo, mutta hetken päästä veden polkeminen alkaa sujumaan ja huomaan harkitsevani ohitusta. Kaiken kaikkiaan vesijuoksu oli kuitenkin ihan mukavaa ja tänään polvi on ollut jollain tavalla liikkuvampi, eli ehkä tavoitteeksi voisi ottaa 2-3 kertaa/viikko.

Pientä edistystä siis tapahtuu koko ajan joten kyllä tämä tästä.