Eilen kokeilin kuntopyörää, mutta yksi kierros meni huudon kanssa joten jätin sen rauhaan. Olen kuitenkin katsellut pyörää sillä silmällä pitkin päivää. Mitä jos nostaisin satulaa korkeammalle? Joo, pitää kokeilla. Nostin satulan sille korkeudelle jossa onnettomuuksia alkaa tapahtumaan. Pyörän päälle nouseminen vaati taas sisäisen Veikka G:n esiin houkuttelemisen. Viimein satulan päällä ja oli tunne että täältä voisi kirkkaalla säällä nähdä Tallinnaan. Hampaat yhteen ja kokeilemaan. Ensimmäinen kierros oli tuskaa, mutta ei niin paha kuin eilinen kokeilu, seuraava kierros oli helpompi ja hei, tämähän sujuu. Ok, ei nyt mitään ihmeellistä, mutta ekat 10min ilman vastusta poljettu. Edistystä, jee! Tein tästä merkittävästä tapahtumasta videokoosteen.
Liiallinen luottamus omiin taitoihin johti kaatumiseen ja mm. eturistisiteen hajoamiseen. Kirjoittelen tapahtumien kulusta ja kuntoutuksen vaiheista omaksi ja ehkä muidenkin iloksi.
tiistai 7. toukokuuta 2013
Viikko 2 alkaa, pyörän päälle
Ensimmäinen viikko meni miten meni, mutta nyt toinen viikko on jo käynnissä. Jatkuvat toistot näillä jumppaliikkeillä alkaa tympimään. Liikkuvuus edistyy päivä päivältä, mutta olisi mukava saada pian uusia liikkeitä tai variaatiota näihin nykyisiin. Enää ei tule sitä innostusta joka saa huutamaan perheen paikalle: "katsokaa, isi raahaa jalkaa 20cm edestakaisin tuolilla istuen! Eilen meni vaan 19cm!" Perhekään ei jaksa innostua. Ihme.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti