Päivä 4 ja päätin aamulla että tänään kokeillaan minimoida Panacodit sillä nyt todenteolla alkaa tämä jatkuva päässä pyöriminen riittää. Myös jatkuva päänsärky on ollut todella ärsyttävää. En tiedä johtuuko Vimovosta vai Panacodista vai niiden sekoituksesta. Minulla ei yleensä ole lainkaan päänsärkyä. Alaselkä on edelleen kipeä ja mennyt mustelmille. Eli jokin pieni vuoto siellä selkäydinpuudutuskohdassa on/on ollut.
Iltapäivää kohden päänsärky siirtyi silmien ympärille ja poskiin. Nyt alkoi muistua mieleen. En ole syönyt allergialääkkeitä ja kevään pöly aiheuttaa näihin aikoihin yleensä poskiontelotulehduksen. Varsinaista allergiaa tietylle kasville tms. ei ole, mutta pölyn yliherkkyys joka johtaa näihin oireisiin.
No, otin Kestineä muiden lääkkeiden joukkoon ja noin tunnin päästä päänsärky alkoi hellittää. Wohoo!
Alkoi jo henkinen kantti rakoilla kun olin ajatellut että tällä viikolla keskitytään polven särkyihin ja sen hoitamiseen, mutta se onkin ollut sivuosassa... kuume, selkäsärky ja selän sähköiskut, päänsärky, lääkkeiden aiheuttamat hengitysoireet, pojan kuume, poskionteloiden särky. Mikä tosta vielä puuttuu? Ai niin:
Jalkapuoli kiitää läpi asunnon (jos kaikenlaiset pierujutut ärsyttää, skippaa tämä kappale)
Apujoukot lähtivät ostoksille ja jäin kotiin katsomaan telkkaria ja jumppaamaan jalkaa. Hetken päästä ilmaantui uusia oireita. Jep, vatsaa alkoi nipistämään. No, ei tässä mitään, vessaa kohti. Vaan missä kainalosauvat? Olin jättänyt ne keittiöön koska aikaisemmin kävely oli sujunut kohtuu hyvin ilman vahvoja kipulääkkeitä.
Tässä vaiheessa jalka olikin turvonnut ensimmäistä kertaa vähän enemmän ja kun laitoin jalan lattiaalle alkoivat aivan uudenlaiset kivut. Nyt tiedän mitä vastaavan leikkauksen kokeneet tarkoittavat sillä todella ikävällä tunteella, kun sanotaan että nesteet lähtee virtaamaan pohjetta kohti. Helvetti sentään. Vatsasta alkoi kuulua myös huolestuttavaa murinaa ja tässä vaiheessa en vielä tiennyt missä kainalosauvat on. Ensimmäinen varoituslaukaus (jos ymmärrätte mitä tarkoitan), nyt alkoi olemaan vessaan kiire. Ei muuta kun huudolla ja veivaamisella ilman sauvoja vessaan. Sanotaanko että saavuin paikalle akateemisen vartin sisällä. Eli melkein ajoissa.
No, kaikki hyvin eikä suurempaa vahinkoa sattunut, mutta se tunne... paperitelineessä hyrrää tyhjä rulla ja apujoukot shoppailemassa. Tälläkertaa ei yhtään helpottanut että se oli sitä kätevää sulavaa mallia. Vaikka toisaalta, toimisikohan se...ei, ei sentään. Seurasi akrobatiaa jolla olisi ehkä päässyt Talentissa seuraavalle kierrokselle ja uusi rulla paikalle. Kun viimein pääsin takaisin sohvalle kaiken jälkeen, tuijotin hetken tyhjällä katseella kattoon ja toivoin ettei mikään vatsatauti ole minua tavoittanut. Onneksi ei, se oli kertasetti ja ilmeisesti se tuplaespresso oli vaan liikaa näiden kaikkien lääkkeiden kanssa.
Polvistatus
Jumppaliikkeitä on tehty säännöllisesti ja polvi menee ilman ongelmia suoraksi ja hieman yli 90 asteen kulmaan. Turvotus on nyt suurimmillaan ja polvitaipeeseen on kehittynyt koko polvitaipeen kokoinen mustelma joka tuntuu kasvavan pikkuhiljaa. Takareisi tuntuu nyt kipeältä ja kohta josta varaosa on otettu on selkeästi yksi kivunlähde. Kipu on kuitenkin hyvin siedettävää ja pärjää ilman Panacodia.
Päivä 5
Sängystä nouseminen oli hieman tuskaista kun jalan "virtaukset käynnistyivät", mutta kun sitkeästi vaan laittaa painoa jalalle se helpottaa. Välillä menee ilman keppejä tosi hyvin, välillä jalka tuntuu hieman huteralta ja tarvitsee tukea. Jalka liikkuu kuitenkin hyvin ja päätin että menemme iltapäivällä lastenkutsuille. Koska en ole ottanut vuorokauteen kuin tulehduskipulääkettä (Vimovo) ja jalan liikkuvuus on melko hyvää satojen jumppaliikkeiden ja nilkkapumppausten jälkeen, oli aika kokeilla istua autoon, ratin taakse.
Hämähäkkimiehen sulavien liikkeiden lailla istuinkin pian ratin takana. Penkin säädöt kohdilleen ja kuivaharjoittelua: nopeaa voimakasta jarrutusta, kaasun painamista edestakaisin. Joo, sujuu ilman kipuja. Lääkäri ja fysioterapeutti sanoi että auton rattiin pääseen noin 2-4 viikon sisään jos kivut sallii. Koska polkimien käyttö tuntui niin hyvältä ajettelin kokeilla pienen pätkän. Sujui kuin tanssi. Voi tätä riemun tunnetta!
Ajoin perheeni kanssa lastenkutsuille ja oli todella virkistävää nähdä muita ihmisiä ja syödä erilaisia herkkuja. Liikkuminen sujui ihan hyvin ja kävimme ruokakaupassa kotimatkalla. Sekin sujui ongelmitta, joskin hieman alkoi ottamaan voimille. Jonkinlainen voitto kuitenkin. Tosi hyvä fiilis. Viikko on ollut tähän asti todella raskas henkisesti ja fyysisesti eri oireiluineen, mutta nyt mennään vasta päivässä 5 ja tilanne on näin hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti